Meillä kun ei joulunakaan kökötetä komeroissa, ei niitä myöskään siivota pyhiksi. Sen sijaan minä enemmänkin levittelen ja sotken, perinteisesti jauhoja keittiössä ja lankahommia muualla. Taannoin oli havaittavissa uudistusta - onnistuin likimain yhdistämään nämä kaksi.
Työkaverit olivat keränneet minulle avokadon kiviä (36 kpl) ja yksi tuttavani oli tuonut kiinanruusun kuihtuneita kukkia. Eksyttääkseni ajatukseni syksyn työrupeaman jälkeen muualle ja kohti virkistystä ryhdyin 13.12. värisopan keittoon.
Kuten sähkölampun valossa kuvatuista langoista voi päätellä, ei mennyt niin kuin siinä yhdessä pitäjässä. Avokadon kivet olisivat ilmeisesti tarvinneet myös kuorta. Mutta koska sitä ei ollut, huitaisin maustekaapista kattilaan mitä ilmeisemmin jo vuosikertaa olevat kurkumat. Ja kas, kyllä tuli lämmin keltainen, aika lähellä yleisintä auringonkukan sävyä.
Kiinanruusun kuihtuneista kukista olin nähnyt jossakin kuvassa tulevan syklaamin punaista. Oli ilmeisesti eri lajiketta kuin minulla olevat nuput, joista sain irti puuterihkoa. Taas tuumaamaan. Muistin pakastimeen hautautuneen 1,5 litran mustikkasurvospurkin (liian iso meillä arjessa, siksi pyörinyt etiketistä päätellen pitkään pakastimen nurkasta toiseen), josta sulatin osan. Ja kas, kyllä tuli kaunis violetti!
Sitten alkoikin joululimppujen leivoskelu. Eikä taaskaan tarvinnut siivota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti