Rakkautta neuleellinen

Love Note -neule  alkoi vilahdella seuraamillani kanavilla vallan tiuhaan vuodenvaihteen jälkeen. Helmikuussa näin neuletapaamisessa yhden oikeasti ja iskin siihen silmäni. Innostusta lisäsi se, kun suuresti arvostamani neulojakaveri Hannele aloitti jo toista. Pakko siis saada!

Ja sattuipa niin, että löysin arkistoistani joutilaaksi osoittaunutta Isagerin silk mohairia (jota meni noin 60g). Sen kaveriksi nappasin Malabrigon Sockia, jonka tummaa sinistä olin aikoinani sattumalta varastoinut 9 vyyhtiä kätkööni ja jota säännöstellen käytän. Varastoon tuli tämän neuleen myötä noin 180g lovi, mutta vielä yhteen tarkoin harkittuun nitkuttimeen tätä väriä riittää.

Neule syntyi sutjakkaasti, kun tyrkkäsin keskeneräiset sivuun ja käytössä on paksut puikot. Kun sain Rakkausneuleen valmiiksi, tilasi neiti itselleen oman. Ja minä haluan toisen, aivan erivärisen ja helmasta jonkun verran pidemmän.


Mutta kerta kaikkiaan ihana! Kevyt, pehmeä, lämminkin.

Ihan vain terveydeksi

Tamperelaisista neulojista osa innostui omasta neuleretriitistä, kun Punkaharjulle Kässäkerho Pompomin viikonloppuun halukkudesta huolimatta ei mahtunut. Ei kun tuumasta toimeen ja silmukoiden sijaan luomaan omaa tilaisuutta.

Paikaksi valikoitui Lempäälässä sijaitseva Lempäälän luontaiskylpylä jonne oli kätevä matkustaa niin Tampereelta kuin Hämeenlinnastakin ja jossa saattoi niin yöpyä kuin poiketa päiväksi, neuloa ja käydä rentouttavissa hoidoissa. Lisäksi tarjolla oli toinen toistaan herkullisempia aterioita.

Paikka oli rauhallinen ja hiljainen. Se tuntui vievän meidät johonkin toiseen aikaan, jossa ei ole kiire minnekään muualle kuin seuraavaan hoitoon tai ruokapöytään. Toki ehdimme neuloakin ja juhlistaa yhden rouvan siirtymistä työelämästä ansaituille emeritan päiville.

Naapurissa sijaitsee Antiikkikahvila Siiri, jossa piipahdimme iltapäiväkahvilla. Oikein houkutteleva tuttavuus tämäkin!

Tällaisia edes vuorokauden pituisia retriittejä voisi olla säännöllisesti. Jo ihan terveyssyistä! Ja tätä historiallista kylpylää voin suositella kaikille, jotka eivät tarvitse pallomerta, yökerhoa tai poreammeita vaan vaihtelua ja rauhallisuutta.

Kunpa pian uudestaan

Pääsin käymään Anu Tuomisen hurmaavassa, innostavassa ja idearikkaassa näyttelyssä Huomenna tänään on eilen. Ja kyllä oli! Päässä surisi pitkään visiitin jälkeen. Ja oikeastaan sinne olisi pitänyt päästä uudestaan, toisen ja kolmannenkin kerran.

Omia lankahommia, nurkissa ja muualla oleilevia esineitä sekä värejä voi taas katsoa toin silmin.