Pääsin käymään Anu Tuomisen hurmaavassa, innostavassa ja idearikkaassa näyttelyssä Huomenna tänään on eilen. Ja kyllä oli! Päässä surisi pitkään visiitin jälkeen. Ja oikeastaan sinne olisi pitänyt päästä uudestaan, toisen ja kolmannenkin kerran.
Omia lankahommia, nurkissa ja muualla oleilevia esineitä sekä värejä voi taas katsoa toin silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti