Jos kevät toi aikanaan maalarin, meille se toi tänä vuonna epämääräiset kasat ämpäreitä, nyssyköitä ja lankoja. Jäin nimittäin viime vuonna pahasti koukkuun lankojen kasvivärjäykseen.
Hyvinä apuina ovat toimineet pikkuserkkuni Elina ja niin Facebookin kuin muunkin internetin tarjoamat kokeneiden värjärien vinkit sekä kokemukset. Yritys, erehdys, uudelleen yritys, innostus ja onnistuminen lienevät osa prosessia.
Ylimmän kuvan dk-vahvuinen lanka ui kahvissa. Seuraavan maustoin kurkumalla. Sitten alkoikin aineksia puskea maasta siihen malliin, ettei ole ollut ideoista puutetta. erään sunnuntain lupiininlehtien keruuretki tuotti myös voikukan kukkia sekä kaatuneen koivun oksista irronnutta kaarnaa yms. Seuraavalla reissulla lähdin etsimään nokkosia, mutta löysin kaatuneen lepän, josta irtosi kuorta mukavasti.
Ja nyt olen keitellyt eri vaiheissa olevia lupiininkukkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti