Lopun alkua - vaihteeksi viltti.

Liian monta vuotta olen julistanut olevani langanostokiellossa, mutta siitä huolimatta ei meinaa varastot huveta. Yksi konsti tuhota nurkkiin kertyneitä keriä, jämiä ja loppueriä on tietenkin viltti.

Puikoiksi otin 4,5-koon lyhyet kepit, langan paksuudesta riippuen silmukoita oli 28-32. Neuloin noin 20cm levyisiä ja korkuisia ruutuja kolmen ruudun pötköiksi, joiden reunoihin nitkuttelin valmiiksi aina oikeaa parin silmukkan verran.

Lankoina oli suunnilleen kaikkea nurkista löytyvää. Ohuita sukkalankoja kaksinkertaisena, yhden ruudun kokoisia nykämiä, läpi viltin riittäviä keriä. Paloja tein kaiken kaikkiaan 18, jotta viltistä tuli reilun kokoinen - yhdelle. Vaikka tämän piti olla vain ohimennen hoidettava siivous, olikin palasten miettiminen koukuttavaa.

Neuletakki pitkän kaavan mukaan

Olipa kerran paniikki synnyttää sukulaisnaisihmisele neuletakki. Ei iskenyt idealla eikä millään muullakaan. Hain mm. yksiväristä ja kirjavaa lankaa, joita neuloin 1/3 etukappaleen verran. Ei tullut hyvä eikä innostava alku lahjan saajaa ajatellen. Lyttäsin langat laatikkoon ja annoin olla.

Kaksi vuotta myöhemmin päätin kyhätä näistä langoista prinsessallemme takin. Kuvittelin huomioineeni kasvunvarat ja muut tärkeät, mutta ei ihan niin mennytkään. Hihoista olisi voinut äitee pidemmätkin neuloa.

Tai sitten moinen johtui vain siitä, että osien yhteen liittäminen ja nappien ompelu odotutti itseään noin kolme kuukautta.

Onneksi sain koko hoidon valmiiksi kesällä, jolloin kuvattunakin tuo kirjavan langan kilpailu yksivärisen kanssa näkyy parhaiten. Puikkoina oli 4-koon kepakot, ohje summanmutikkaa, pintaneule sileää, helmoissa, hihansuissa ja kauluksessa aina oikeaa.

Pitkästä aikaa nuortenkirjoja

Nitkuttelun lomassa lukeminen jatkuu. Pitkästä aikaa hyvillä mielin, sillä käsiini on osunut virkistäviä lukukokemuksia. Järisyttävin on ollut Kissani Jugoslavia - pojan ja äidin selviämistarina sekä omasta elämästään että Jugoslavia-vainaan albaanien kohtelusta. Meni luihin, virkisti kielellisesti, yllätti. Asetti paineita esikoiskirjailijalle.

Nuortenkirjoja en ole vuosiin lukenut - en oikein koe kuuluvani kohderyhmään. Halusin kuitenkin Hämeen Sanomain arvostelu-urakkaan Riina Katajavuoren uusimman Wenla Männistö -romaaniin. Varttuneempi väki osannee jo nimen perusteella yhdistää Wenlan seitsemään jukolalaiseen veljekseen. Tälläpä kirjailija leikkiikin, siirtää neidon ja pojat nykyaikaan ja antaa mennä. Kohelletaan, kasvetaan ja sovitaan. Lukukokemus oli lystikäs. Toki haluaisin tietää, mitä romaanista saa irti lukija, jolle pohjateksti ei ole tuttu. Luulenpa, että mainion tarinan ja kenties aavistuksenomaisen uteliaisuuden alkuperäistekstiä kohtaan.

Uusin tuttavuus on Tähtiin kirjoitettu virhe, jossa päähenkilönä on 16-vuotias kilpirauhassyöpää sairastava tyttö. Syöpä, vertaistukiryhmä, hoitokokeilut, sairastavat ystävät - näistä voisi syntyä ankea tarina. Huumorin, veikeän kerronnan, ystävyyden, oivallusten myötä romaani on kaikkea muuta kuin ankea. Annoin neiti-ihmisemmekin, 12v, lukea tämän. Mutta koska nautin kirjan lukemisesta niin paljon, en halua nähdä siitä tehtyä elokuvaa.

Puikoilla kolmas pari neon-väreissä hehkuvia sukkia. Joulupaniikkikin nousee jo, kun meinaa olla taas liian monta hommaa haaveena. Normaalitila siis.

Kyllä niin mieleni pahoitin

Kovalla tohinalla lähetin pari viikkoa sitten esikoisemme kirjakauppaan noutamaan Kyrön uusinta romaania, jossa Mielensäpahoittaja mm. organisoi omia hautajaisiaan, askaroi kirstuaan ja hoivaa emäntäänsä maailman pöllöyksien ruotimisen ohessa.

Onhan siinä olennaista henkeä Mielensäpahoittajasta. Onhan siinä kyröläistä huumoria. Sisällön puoleen ei varmaankaan aiheuta pettymyksiä.

Mutta. Kun sattuu tuo pilkunnuuskinta kuulumaan päivätyöhön, iski niin ikävästi silmään viimeistelemätön kieliasu. Ja kun luin romaania ääneen vanhemmilleni, haittasi se harrastusta kovasti.

Että kyllä en ymmärrä, miksi viimeistelemätön työ päästetään kauppaan priiman hinnalla.



Onneksi olenkin enemmän nitkuttanut kuin lukenut viime aikoina. Pääosin sukkia. Kunhan vaan kuvienkin kanssa ehtisi jonkun kutaleen tänne muistiin siirtämään. Toinen rentoutus on ollut pastakone, jolla pari kertaa olen veivannut tuorepastaa. Nam! Helppoa!

Reissua varten varastoon

Kun olen jo päättänyt, mikä kudin lähtee matkalle mukaan (siis sellainen, johon käy lentokoneturvalliset puikot - voi HUOH!), aloin etsiä täsmäkarttoja. Aikani raavittua nuppia tulin siihen tulokseen, etten tulosta. Nappaan linkit tänne. Testaan siis tällaista matkaajan apuneuvoa.

väliaikaiskoti: Foiano della Chiana


Sienan keskusta

Montalcino

Pienza

Montepulciano

Cortona - jossa pakko nähdä etruskien aikaansaannoksia sekä laukkukauppa.

Lankakaupat hakuun seuraavaksi :)

Ei pöllömpää

Eilen näin jossakin naamakirjan nitkutusryhmässä pöllösukat. TAHTOO kans! Itelle! Tänä kesänä! Hetimelkeinjustiinsanyt!

Ohjeeseen linkki jemmaan tänne:

http://miiarebekka.blogspot.fi/2013/07/polloja-pollojen-peraan.html?m=1

Kesähaaveita

 Ihan kohta on kesä. Tai täällä eteläisessä Hämeessä on hikoiltu jo tämä viikko, maanantaina auton mittarissa parhaimmillaan oli +30C.

Kesälle olen kovasti haaveillut mm. seuraavia hommia:
-blogin siivousta ja sisustamista
- maaliskuussa valmistuneen neuletakin kokoamista
- jämälankaviltin loppuun saattaminen. Paloista 66% valmista (ellen sitten suurenna peittoa)
- pari paria sukkia muuten vaan jemmaan
- joko Siskolle neule tai itelle neuletakki

Mutta kun välillä tuntuu tältä:

Ei siis voisi vähempää nitkuttaminen kiinnostaa. Mutta onneksi se on ollut ohimenevä!