Ei tullut enää villatakkia,

mutta tuli tyyny. Tärkeät sukulaiseni väänsivät, käänsivät, hikoilivat ja kunnostivat vanhan maalaistalon päärakennuksen. Ja kun sohvakin oli saatu paikalleen, saapuivat kutsut tupaantuliaisiin. Siinä vaiheessa minä tartuin hommaan, johon olisi ollut aikaa noin puolitoista vuotta.

Kaivoin kätköistäni Cascade Yarns -tahon laatimaa Ecological wool -lankaa ja 6-koon puikot sekä Novitan Syksy 2016 -lehdestä kiskomani ohjeen. Niinpä syntyi tyynynpäällinen langasta, josta olin jo aikoinaan nitkutellut Ukkoselleni villapuseron.

Vaikka ohjeesta tykkäsinkin kovasti, lehtikuvion sijalle aloin pohdiskella muitakin vaihtoehtoja. Ja tuo Cascaden lankaverstas on kyllä yksi kestosuosikkini - koskaan ei ole pettänyt laatu eikä värimaailma.

Käärmeitä nilkoissakin, ei vain povella

Puikkomaisteri Tiina Kaarela kyseli viime syksynä seuraavan kirjansa Sukkasirkus testineulojaksi. Ja sehän passasi enemmän kuin hyvin. Sain Käärmeenlumoojat hommakseni. Aivokoppa kiitti, kun näitä pyörittelin - oli tehtävä monta asiaa ihan uudella lailla.

Sukkien varsista tuli mukavan pitkät, sillä en nauti sukista, joissa nilkka palelee. Minä vain kun olen tavallista paksujalkaisempi, ei sukansuun icord-päättely - mahtava yksityiskohta - aivan pääse oikeuksiinsa.

Testaamisen vuoksi pysyin keskenään samanvärisissä käärmeissä. Mikäli tekisin vain omaan käyttöön nämä, nilviäiset olisivat kuka minkäkin värinen.

Kantapään tein raidallisena, mutta yhtä lailla se voisi olla puolestaan yksivärinen.

Lankana minulla oli noin 80% merinoista Arwettaa, joka oli uusi tuttavuus. Pehmeä, hieman puikolle hajoava lanka, jota ainakin Snurren hyllyssä on todella montaa väriä. Aion muistaa toistekin tämän langan.

Ja nythän tuo kirjakin on jo julki, joten sukkasirkustelemaan!

Ekaa kertaa elämässäni festareille

Keväällä ryhdyin selaamaan allakkaani kesää ajatellen, vaikka pyrin viimeiseen asti välttelemään kalenterini miinoittamista. Ja kas, kuinkas ollakaan,  Jyväskylän Neulefestarit sopivat oivallisesti suunnitelmiini olla suunnittelematta liikaa. Tampereen neulojista osa ilmottautui myös kaltaisekseni festarihengailijaksi. Niinpä osutimme samaan junaan itsemme, jotta aatteen äärelle pääsee heti aamusta.

Kuukauden verran olen päivän antia sulatellut, ja sulateltavaa riittää vielä. Luonnollisesti aurinkoinen sää teki päivästä mahtavan! Festarivieraat oleskelivat alueella, jutustelivat, neuloivat ja tutustuivat harrastuskollegoihin - tämä oli hengästyttävää. Sain olla paikassa, jossa kaikki muutkin jaksavat intoilla väreistä, laadusta, näppituntumasta, esteettisistä elämyksistä.

Toinen ilahduttava seikka oli se, kuinka paljon pieniä lankakauppiaita oli saapunut paikalle. Mieleeni jäi esimerkiksi Koukuttamo, jonka tuotoksiin on syytä perehtyä. 

Vaikka festareilla oli tarjolla monenlaisia kursseja ja oheisohjelmaa, jätin ne väliin. Siitä huolimatta ei aikani tullut ollenkaan pitkäksi. Sain keskustella esimerkiksi kertakaikkisen mahtavan Aatun kanssa, joka puolestaan pääsi tapaamaan idoliaan Stephen Westiä.

Minä puolestani pääsin hetkeksi juttelemaan Neulistin kanssa. Hänen neuleitaan olen päässyt jopa testineulomaankin ja neuloisin enemmänkin, sillä niissä on aina jotakin älykästä, viehättävää ja yllättävää.

Ainoa päivälle lukitsemani kellonlyömä oli Janina Kallion tapaaminen, jossa hän esitteli huivikirjaansa. Näin kahlitusta aikataulusta minäkin lomapäivänäni selvisin.

Ja tässä maestro signeeraa kirjaani, joka oli tämän tilaisuuden pinon ensimmäinen - kotijoukkoni eivät yllättyneet.

Mitä sitten konkreettisesti jäi käteeni päivästä? Kallion huivikirjan lisäksi kolme vyyhtiä lankaa, joista syntyy sisarelleni Välimäen huivi Midnight in Paris.

Ei vuottakaan enää seuraaville festareille! Kiitos niin järjestäjille, matkaseuralleni kuin muillekin kohtaamilleni!

Aurinkosukat?

Tutustuin tähän Ystävääni viime vuosituhannella, kun osuimme samalle tekstianalyysin kurssille. Perustukset yhteiselle taipaleellemme loi meidän ja erään kolmanne opiskelijan toimittama julkaisu, joka koostui kahden ryhmän teksteistä. Sittemmin ja onneksi yhteiset jutunaiheet ovat laajentuneet, ja tapaamme toisiamme silloin tällöin - toki aina liian harvoin.

Hän toivoi pitkiä villasukkia ja valitsi langaksi yhden Novita-suosikkini, aurinkoisen ja raidallisen version Seitsemästä veljeksestä.

Löysin Novitan sivuilta kelpo ohjeen, jota en muokannut muuten kuin vaihtamalla 2 o, 2 n -mallin omaan suosikkiini 3oikein, 1nurin -versioon, jossa mielestäni värit näkyvät kauniimmin. Varrella on pituutta ennen kantapäätä noin 35cm, ja lankaa sukkapariin meni noin 200g.

Tämä "väliprojekti" erään testineuleen lomassa kirjaimellisesti toi valoa harrastuspussukkaani. Ja nopsastipa näitä sukkia "Veljeksistä" nitkuttelee. Ja kun olin sopivasti menossa pääkaupunkiseudulle, sai Ystäväni sukkansa ja yhdessä pääsimme vaihtamaan päälimmäiset kuulumiset Thehuoneessa, josta ei koskaan voi lähteä ostoksitta.

Kalistellaan kaverin kanssa

Tämän vuoden toukokuussa Lankaputiikki Silmukka tarjosi mahdollisuuden rentoon kesä-KALiin (Knit ALong), jossa voisi neuloa minkä tahansa huivin mistä tahansa langasta. Mukana arvonnassa olisi, jos osallistuisi #-ohjeilla sosiaalisessa mediassa ja saisi työnsä valmiiksi elokuun loppuun mennessä. Koska elokuun loppuun on aikaa ja olen kahminut pari muuta välttämätöntä neuleurakkaa, voi tulla kiirus tämän kanssa.

Osuvasti ilmestyi Laine 5, josta silmiini osui mm. Veera Välimäen Adriff -huivi. Sainpa houkuteltua mukaan ystävänikin, ja niin starttasimme yhdessä huivimme hänen terassillaan 27.5..

Huivi vaatii vain 200g lankaa (noin 400m/100g). Minulla lankoina ovat Les Petit Paints Parisiens -verstaan silmiä ja sielua hivelevästä valikoimasta Basique Sock (75% merinoa, 25% nylonia) ja Louhittaren Luolan sukkalankaa, jonka vyötteen olen kadottanut.

Aloitinkin jo niin, että kaksi kerrosta Pariisittarella, kaksi kerrosta Louhittarella, mutta purkuun joutui, sillä arvelin huivin menevän kuitenkin liian levottomaksi. Niinpä ensin Pariisitarta niin pitkälle kuin riittää, ja sitten jatketaan kotimaisin voimin.

Olemme nitkutelleet huiveja tahoillamme omaan tahtiin ja toisinaan saman kahvipannun äärellä. Kesäkuun lopussa Ystäväni oli jo viimeisessä ainaoikein-osuudessa, kun minulla oli helmineuleen viimeinen osuus alullansa.

Mutta siunatut Neulefestarit! Junassa ja paikan päällä syntyivät viimeiset, varsin pitkät kerrokset. Ja näin sain valmiiksi yhden suosikkihuivini, jonka voisin tehdä toistekin. Ohje kun on niin näppärä, että lankavalinnalla ratkaistaan tunnelma.

Vaikka lanka loppui hieman kesken, tuli huiville kuitenkin mukavasti kokoa jo ennen pingoitusta (se onkin edessä vasta ensi kesänä, kun huivin saaja juhlii). Malli on oikein mukavasti muotoutuva.

Vaikka en ollenkaan pidä ainaoikein-neulonnasta, tämän ohjeen kaikinpuolinen toimivuus voitti. Ja luonnollisesti haaveilen siitäkin, että nitkuttelisin myös itselleni kyseisen huivin.

Tykkäsin!

Kuin kesäinen järvenpinta

Ystäväni Neulova Ninja kävi taannoin Skotlannissa, josta toi minulle mm. sinisenkirjavan sukkalankavyyhdin. Aikani tuota kaunotarta säilöin kaapissani ja ajattelin osaksi paria isompaa huivin.

Mutta sitten innostuin Adrift-huivin ja Lankaputiikki Silmukan kesähuivin-KALin myötä pyöräyttämään pienen huivin, johon riittäisi tuo ainokainen vyyhti. Ohjeeksi valikoitui Janina Kallion (joka nykyisin tunnetaan myös Woolenberry -nimen kautta) ohje Herald.

Huivi joutui sukkelasti kylässä, kotona ja #TrumPutin2018-huippukokouksen aikaan omassa, tosi salaisessa huipputapaamisessa. Sitten alkoikin se pitkällinen roikkuminen tuolilla odottelemassa viimeistelyä. Yllätys.

Lankana tämä Ginger Twist Studion sukkalanka Swell Eye Sock (80% superwash merino, 20% nylon; 365m/100g) ei ollut pöhkömpi huiviksi - sukkia en siitä olisi tehnyt missään nimessä, sillä kyseinen väri-iloittelu kuuluu garderopissani kaulalle eikä kinttuihin.

Ol kerran pieni lankakauppa sivukadulla

Kesällä 2017 sattumalta törmäsimme pienessä toscanalaisessa kylässä lankakauppaan. En kuitenkaan silloin poikennut sisään, koska varjossakin lämmintä oli +34C ja hikeä valui silmiin näköä haittaamaan. Virhe tuli korjattua tänä kesänä, kun taas ajelimme samoilla seuduilla.

Ja mitä löysin? Pienen liikehuoneuston ja kokeneen liikkeenharjoittajan sekä kolme seinällistä liki katosta lattiaan lankaa. Kaikenlaista lankaa. Sukkalankoja tosin en huomannut enkä näitä nyt muodissa olevia käsinvärjättyjä saati "pilkullisia", mutta mohairia, akryyliä, polyesteriä, villaa pääosin yksivärisinä, osa ehkä jopa 1980-luvulta.

Jos ei muu seurue olisi ollut niin vauhdikas, olisin ehken tutkinut tarkemminkin hyllyt. Löysin kuitenkin Rowanin herttaista vaaleanpunaista lankaa, josta voisin neuloa vaikka eräälle tärkeälle vauvalle lämmikettä talveksi. Oli sentään made in Italy -leima vyötteessä.

Metka kauppa.