Lentoa puikoilla

 

Pääsiäisenä puikot liki lensivät esineulonnan äärellä, mikä herätti Äitini kiinnostuksen. Neulomus oli jo sopivassa vaiheessa, joten hän pääsi sitä sovittamaan ja ihastui silkki-mohairin sekä merinon yhdistelmään sekä hartioillensa hyvin istuvaan paidanalkuun. Oli aika selvää, kenelle valmis nitkutelma kuuluisi.

Mitä sitten tein? Jonna Hietalan tämän kevään selkeää, ilmavaa ja ajatonta neuleohjetta pääsin ennakoimaan. J anythän sitä pääsevät muutkin laatimaan, sillä ohje ilmestyi 27.4. julkaistavassa Laine-lehdessä. Koska nurkissani oli viime kesältä hautunut Ilun Handun ihan ohutta merinoa (800m/100g) sekä silkki-mohairia, tartuin niihin, vaikka olin aikonut värkätä sellaisen aina varman neuletakin pelastamaan kaiken. Ilona tuskin tykkää huonoa, vaikka tarvitsen uuden mikstuuran ja vaikka ihan tähän samaan ohjeeseen - sen verran kevyt ja kätevä lämmike nimittäin Lento-ohjeella syntyi. Langankulutusnäkökulmasta ei varastooni tullut kovin suurta lovea, sillä valmis työ painaa noin 175g, mutta toisaalta varastoani möyhentäessäni löysin sieltä jo uuden yhdistelmän.

Mökillä tätä Äiti mallaili päälleen ja oli innostunut 4/5-mittaisista hihoista, koska hän ei kuulemma tykkää hihoista, joita täytyy aina häärätessä varoa kastumasta, likaantumasta tai muutoin kärsimästä. Minä taas pykäisin hieman pidemmät hihat, sillä palelen helpoimmin juuri ranteista. Kuvaan ei tietenkään enää ehditty, sillä aloimme valmistella päiväkahveja pihalle, laskemaan perhosia ja kuuntelemaan pihalampeen ilmestyneitä sammakoita. Onneksi ikivanha aitta palveli kuvia ottaessa.

Mä haluun kans!

Isompi tai siis vanhempi lapsi on ahkera tilaamaan itselleen erinäisiä neulomuksia eikä jono lyhene millään, vaikka jotain saisin joskus valmiiksikin. Nuorempi lapsi harvoin toivoo mitään, mutta joulun jälkeen toivoi villapuseroa. Ja kuinkas ollakaan, sopivasti oli puikoille pääsemässä Anu Ahoniemen - neuleystäväni - Merinero-neuleen testaus.

Esittelin lapselle ohjeen ja aikomani langat eli kahta eriväristä Biches & Buches -talon Le Petit Lambswool -lankaa. Kolmas tilattiin, koska tummaa violettia ei ollut tarpeeksi kotona eikä hovihankkijallani Lankaputiikki Silmukassa.

 Tein tarkoituksella hihoista ja helmasta hieman pitkät, jotta neuleeseen pääsisi kääriytymään. Lanka on niin pehmoista ja juoksevaa, että tämä L-kokoinen neule taitaa painaa noin 250 grammaa. Lämmin, kevyt ja hyvinlaskeutuva olemus.

Merinero-ohje on mainio poikkeus näissä hurjasti yleistyneissä leuasta lantiolle -malleissa, sillä tätä voi tehdä yhtäaikaa sekä kotona että kylillä. Suunta on nimittäin se vanhanaikaisempi eli alhaalta ylöspäin. Hihat kulkevat oivallisesti käsilaukussa siis. Vaikka miesten neule voi vaikuttaa isolta urakalta, neuloontui tämä nopeammin kuin tuli kuvatuksi. Taisi mennä kuusi viikkoa valmistumisesta kuvaamiseen.

Ja koska olen varsin hurmaantunut tästä "Pikkupässilangasta", on sitä jemmassa vanhemman lapsen neuleen verran.

Poikittain

Ystäväni Anu on viime aikoina innostunut suunnittelemaan sekä huiveja että neulepuseroita, joita minä olen päässyt testailemaan. Yksi näistä testeistä on Poppeli-huivi, joka on Anulle hyvin tyypillinen: erikoisia yksityiskohtia hyvin helposti neulottuna.

Tyttäreni oli tilannut huivin jo aikaa sitten, niinpä tyrkkäsin Poppelin ohjeen houkutteeksi. Neiti valitsi tulevaan huiviinsa langoiksi Lankaputiikki Silmukan merinosukka-lankaa värissä Pilvi (todella pehmeää sukkalangaksi!) sekä Kässäkerho PomPomin Merino Singlen värissä Daydream. Pilvet ja Päiväunet, vyyhti kumpaakin, vuorottelivat huivissa niin sujuvasti, että paikoin tuntuivat liukuvan toisiinsa, mikä hieman mursi huivin raitamaisuutta. Merinosukka loppui hieman kesken, koska tilaaja halusi vaaleanpunaisen reunan. Mutta kuinkas sattuikaan, jemmasta löytyi vallan hyvin mukaan uppoavaa Le Petit Lambswoolia.

Vaikka Anun ohjeet ovat helppoja ja hyvin tehtyjä, piti minun tietenkin säätää muutakin kuin päättelyreunaa. Väkäsin omiani jo aloituskerroksella, minkä vuoksi sain keskelle kalanruotomaisen kuvion. Pampulat jätin pois, koska ne eivät passanneet neidille.

Ja päätyihin tulevat lisäykset askaroin niin, että päätyyn tulikin reikäkuvio. 

 Pituutta huiville tuli ansiokkaasti, liki kaksi metriä. Niinpä lämpöä riittää reilusti. Kumpikin valittu lanka on aivan hurmaavan tuntuista eikä taatusti kutita herkintäkään ihoa.

Pientä ja tarpeellista?

Tapasin sattumalta yhden ystäväni Willa Vaskessa ja puheeksi tuli mm. hänen pieni termospullonsa, joka kaipaisi villapaitaa. Pengoin taas sitä ikuisesti riittävää eli ehtymätöntä jämälaatikkoa ja tuumailin. Päädyin Novitan Seitsemään veljekseen, joka keinokuitunsa vuoksi kestäisi ehkä paremmin käyttöä ja selviäisi myös pesukoneesta. Sittenpä aloin väkästää pötkylöitä, josita ensimmäinen on päässyt kuvan verran ulkoilemaankin.

Toinen ja vielä pienempi välityö parin salaisen testineuleen keskellä on ollut tämä nyt tuikitarpeellinen korvansäästäjä, korvanlepuuttaja, korvake tai tamppi - millä ikinä tätä kasvomaskin ripustinta puhutteleekaan. Puuvillalankaa, koukku ja kaiken maailman nappeja - niistä koostuu tämä pikku apulainen.

Ainakin omat korvantakuseni ovat pärjänneet paljon paremmin tampin kanssa. Myös silmälasit pysyvät paremmin paikoillaan, kun sangoille ei ole kilpailijoita tilasta.

Ja niin - rohkenin yhdeksi tunnisteeksi napata taas sanan käsityöyrittäjä. Yritän valmistaa sellaisia käsitöitä, joista olisi jolle kulle iloa. Töitäni on myynnissä Willa Vaskessa (Lukiokatu 4, Hämeenlinna), joka on Vanajaveden kisällien käsityömyymälä ja pop up -kahvila - talo täynnä kädentaikoja.

Ja niin joulu joutui

Joka vuosi joulu tuntuu yllättävän ainakin tämän neulojan eikä edellisenä vuonna vannottu varmuusvaraston neulominen ole kehittynyt suunnitelmaa pidemmälle. Toisaalta minulle tärkeät - kuten kummityttöni - ovat jo oppineet, että voi toivoa tai jopa haastaa.

Erikoisinta viime syksyn neuletoiveissa oli se, että värinälkää oli muillakin kuin minulla. Toivottiin nimittäin kaksia värikkäitä sukkia, yhtä kirjavaa huivia, keltaisia sukkia ja keltaisia sormikkaita. Korona-kurimuksen aiheuttamaako? Vaiko vastaiskuksi joka vuosi pimeältä tuntuviin syksyihin?

Keltaiset sukat nitkuttelin TeeTeen väriä vaihtavasta langasta, josta harmain osa jäi odottamaan sopivaa jämäprojektia. Sormikkaat taas olikin tuskallisempi projekti, sillä saajan käsien koosta ei ollut oikeastaan minkäänlaista tietoa. Langaksi nappasin omista värjäyksistäni merinovillaa ja sorvailin sitä kahta ohjetta tutkien sormikkaiksi.

Akita-projekti olikin jo aivovoimistelua. Sain selkeät toiveet ja hyvän ohjekuvan, joka tosin oli tarkoitettu lapasille. Niinpä yritin pysyä rivillä ja kääntää kuvion edes niin, että koirankuonolaiset olisivat sukanvarsissa korvat polviin päin. Haaveilin jopa siitä, että kuonot olisivat olleet toisiaan vastaan, mutta en ollut tarpeeksi ajoissa liikkeellä ehtiäkseni värittämään mallista peilikuvan. Kenties seuraavaksi tälle kummilapselle haukkulapaset?

 Kummitätini innostui myös tilaamaan sukkia. Niinpä nitkuttelin hänelle kolme paria perussukkia eteenpäin annettavaksi.

Ehkä tänä vuonna edes silloin tällöin väkästän jonkun sukkaparin jemmaan. Tai sitten tutkin omaa neulebingoani, jossa on 25 ruutua vaihtoehtoista ohjelmaa eikä joulusta saati lahjoista ruutuakaan. 

Yhtä Juhlaa

 

Kun joululahjat oli neulottu, pääsin tilausneuleen kimppuun. Ystäväni toivoi itselleen kevyttä ja monikäyttöistä Juhla-paitaa, jonka on suunnitellut nerokkaiden yksityiskohtien ja neulojaa ilahduttavien ratkaisujen mestari Anu Ahoniemi. Ohje julkaistiin Taito-lehden joulunumerossa. Olin päässyt ottamaan tämän kanssa jo varaslähdönkin, sillä olin yksi onnekkaista testineulojista.

M-koon paitaan Dropsin Alpaca-lankaa meni noin 170g ja aikaa viikko - tosin laiskoina joulunpyhinä ja välipäivinä en muuta neulonutkaan kuin tätä.

Malli on oivallinen myös siksi, että sekä hihoja ja helmaa on helppo pidentää. Monenlainen lanka sopii tähän Juhla-paitaan oivallisesti.

Ja kun piti kuvata valmista, jotta ehtisin yhteisneulonnan arpajaisiin, ei tietenkään ollut tarjolla muuta valoa kuin sähkövalo. Mutta kesää kohti mennään jo ja valokin lisääntyy.

Tee mulle värikäs huivi!

Viime syksynä kyselin joulutoiveita mm. siskoltani, joka toivoi, että tekisin hänelle mahdollisimman värikkään huivin langanloppuja hyödyntäen. Tuumasta kyselemään. Neulekaveri naapurista kaiveli langanloppuja, toinen Tampereen suunnasta ehdotti malliksi aina niin taitavan Veera Välimäen Linnaea-huivia. 

Ja siitähän se sitten lähti. Lajittelin langanloppuja pääryhmiin, joista kolme - keltainen, punainen ja violetti - pääsivät jatkoon. Huivin silmukoissa noudatin Välimäen ohjetta, mutta pintaneuleissa tein sitä mitä huvitti sen mukaan, millaisia lankoja kulloinkin oli vuorossa.

Joulupakettiin jouduin huivin sijasta asettamaan lahjakortin, mutta tapaninpäivänä meillä oli mahdollisuus tavata. Niinpä sen innoittamana kaahasin joulunaluspäivät tätä neulomusta. Päätellessä lankoja yritin laskea, montako erilaista huiviin mahtui. Laskelmani menivät ristiin, rastiin, ja niin valistunut arvaukseni on 24-26 eri lankaa. Strategisia mittoja - painoa ja pituutta - en mittaillut, mutta kuvista voinee päätellä, että käypäisen kokoinen tuli tästä huivista.

Olen neulonut vasta kolme Välimäen huivia, joista jokainen - Adrift, Midnight in Paris ja tämä Linnaea - ovat olleet hyvin kirjoitettuja ohjeita sekä kivoja neuloa. Ohjeita, joita voisi toistekin neuloa.