lauantai 14. tammikuuta 2012

Maailman pitkäpinnaisin ystävä

 on minulla. Tein hänelle boleroa yli 6kk, kun ensin keräsin hommaan rohkeutta yli vuoden. Loput pitsiröyhelöt nitkuttelin joulun välipäivinä ja tänään lykkäsin neuleen omistajalleen. Kokoa jännäsin kovasti, sillä amatöörille ei valmiiden reseptien pienentäminen ole helppoa.

Pitkästä aikaa ohje, jonka mukaan voisin joskus kepitellä itsellenikin boleron. SandnesGarnin jostakin katalogista, Sisu-lankaa, puikoilla paksuutta 2,5mm...

Kuvan otti ystäväni puoliso, pro-tekijä kuva-alallakin - siksi se on kaikin puolin ihan eri sfääreissä kuin normikuvat tässä blogissa. Ja nyt helpottuneena sohvan nurkkaan nitkuttelemaan huivia, jonka idean sain Neulekahvilamme kokoontumisesta viime keskiviikkona. 

perjantai 6. tammikuuta 2012

PITIPITI-liivi ja sen poikanen

Ukkoseni luuli saavansa villapuseron, johon valitsi itse Novitan Puron väreistä Kiven. Hanke kutistui liiviksi, sillä se vähentäisi sekä nukkaantuvia kylkiosia että vaimon nitkutusurakkaa, joka on kohtuullinen ao. miehen hartioiden ja käsien mitoilla.

Liivin piti valmistua jouluksi, mutta ei ehtinyt, sillä äitini tarvitsi lukunutun. Tämän esteen/hidasteen syy taas lepää viime vuoden viimeisimmässä Suuri Käsityö -lehdessä, jossa oli houkutteleva ohje merinolangalle. Lukunuttu osuikin nappiin. Äitini piti sitä ahkerasti. Kannustimena saattoi toki olla puulämmityskin...

Liivin piti valmistua viattomien lasten päiväksi, jolloin on ukkoseni syntymäpäivä. Ei valmistunut. Jonossa ohi kiilasi VIHDOIN kokoa 32 oleva bolero, jonka ystäväni on tilannut ikuisuus sitten. Nyt bolero on valmis, mutta koska ystäväni ei ole sitä vielä saanut käsiinsä, en lykkää kuvia näkösälle.






Mutta ensi jouluna ukkoseni saa tuon yllä loikolevan lämmikkeen! Useimmilla meistä lienee suhde Novitaan. Puron pehmeydestä ja juoksevuudesta tykkään. Mutta taas näittenkin kerien kanssa säätelin: vaihdoin langan suuntaa kerän sisältä ja ulkokuorelta sekä poistin kaikkein vaaleimpia kohtia.

Tämän jälkeen ehti alulle jo enoni rouvan neuletakki, joka jäi samantien jonoon. Kuopuksemme nimittäin pääsee mm. rippijuhliin vieraaksi ja pujahtamaan näin ollen kauluspaitaan. Pikapikaa kauluspaidalle kaveri työn alle:
Kuvassa ainakin langan väri valehtelee. Olisi oikeasti hento vaaleansininen.

Joululahjaksi sain minäkin Joulupallo-kirjan. Senkin innostamana yksi kesähommakin tiedossa: ystävän kanssa palloilupäivä, jolloin projektoimme vain joulupalloja odottamaan sitä, että joku täyttäisi ne. Alla olevan pallon pyydystin 31.12.2011 Hämeenlinnasta. Sen myötä keveää ja iloista tätä vuotta!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Ensi vuonna lupaan

- edelleen hallita häijysti kalenteria
- nauttia mukavien ihmisten seurasta! Se on parasta ennalta ehkäisyä ja hoitoa refluksieni hoitoon.
- muistaa kivat tekemiset
- olla ahnehtimatta liikaa hommia. Liika on nitkutusprojekteissakin liikaa.
- penkoa nurkissa olevia lankavarastoja tarkkaan ja luovalla silmällä. Juuri tehtyä Cascade220-tilaustahan ei lasketa, sillä se tulee odottamaan muuttumista joko Enon 60v- tai Isän 75v-neuleeksi... Lankakauppa Kuje http://www.lankakauppakuje.fi/  voi vaikka todistaa, että tilaus on tehty tämän vuoden puolella.

Ennen kaikkea lupaan olla itselleni armollisempi ja riidellä vähemmän itseni kanssa. Ihan varmasti LUPAAN.

Harmitonta, neulerikasta tulevaa vuotta!

maanantai 26. joulukuuta 2011

Kaikki lähti kutimesta

Nyt kun tämä nykyinen "nettikotini" alkaa olla päälinjoiltaan askarreltu (toki työstän vielä mm. sillä, että lisään blogilinkkejä, kun hetki sitten vuodatus-palvelu kiukutteli), on avautumisen paikka.

Olin noin 6-vuotias, kun nuorempi serkkupoika osasi lukea. Tämäkös harmitti. Onneksi mummoistani hän, jolla oli enemmän aikaa käsitöille, Hilla-mummo opetti minut kutomaan. Oloni muuttui huomattavasti juhlavammaksi, sillä luonnollisestikaan tuo sukulaispoika ei hallinnut kutomisen jaloa taitoa. Reilut 30 vuotta olen puikkoja heilutellut milloin harvemmin, milloin ahkerammin. Nyt omat pilttini ovat jo pelottavan isoja - 6 ja 9 - ja minulla on aikaa istuskella lankain äärellä.

Koko muistini mittaisen ikäni olen pyrkinyt ottamaan aikaa itselleni mm. menemällä piiloon lukemaan ja suosikkipaikkani maailmassa on koti. Kiireessä kirkuvaan kalenteriini raivaan ajoin tyhjää, jotta lähipiirillänikin olisi mukavaa. Siksi suhtaudunkin tähän uuteen kotoilu/homing-trendiin hymähdellen. Ei mitään uutta minulle. Olisi vain pitänyt perustaa siihen erikoistunut konsulttitoimisto.

Ja kun toisilla Kaikki lähti lapasesta jo, sain juuri tämän kirjan. Olin sen tilannut heti lokakuussa itselleni, lykkäsin ukkoseni teosta hakemaan ja hautaamaan piiloon joulun verukkeella. Oli siinä ja siinä, sainko lahjaani. Herra V unohti opuksen. Joulupäivänä nyyhkytykseni keskeltä sain tunnustettua, mitä lahjaa kaipaan. Niinpä yhdessä sen sitten mieheni käyttämästä vakiopiilosta löysimme. IHANA kirja! Luen sen moneen kertaan. Poikamme ilmoitti, että Kuurankukka-lapaset äiti tarvii itselleen.

Kun kaikki lähti kutimesta, ovat mukana menossa  nykyään myös kamera, kirjat, kesäisin piha ja muut uudet-vanhat asiat. Niistä kaikista lisää ajallaan. Tervetuloa VillaHillaan!

Lankoja, kirjoja, kamera...

Kun niin moni asia kiinnostaa eikä osaa päättää, mihin syventyä, tulen raapineeksi montaa palstaa samaan aikaan. Niinpä päätin näistä jotain yhdistää ja nikkaroida uuden blogin, jossa tuumailen mahdollisimman montaa kiinnostukseni kohdetta. Laiskana Marttana en puunaa enkä jynssää, en laadi sen seitsemää sorttia pikkuleipiä tarjolle tai muutakaan hengästyttävää. Värkkään kaikenlaista, toivottavasti myös muidenkin iloksi.

Ehkä tämä tästä lutviutuu.

Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oit...