Koska Äiti kasvattaa meille keijunmekkoja

Koska Äiti on jo vuosia kasvattanut meillekin keijunmekkoja, pyrin heti mahdollisuuden huomattuani Niina Laitisen testineulojaksi ohjelle nimeltä Keijunmekko. Onni oli myötäinen. Ohje on kaikin puolin nerokas ja valmiiksi kahdelle eri paksuiselle langalle, sekä 2,5-puikoilla neulottavalle että 3-koon kepakoille.

Minula oli sopivasti fuksianpunaista Maijaa ja niinpä ryhdyin toimeen. Vaikka varsi on pitsineuletta, on se hyvin joutuisaa sellaista. Ja jos mahdollista, ainakin paksummalla langalla yhden varren huitelee yhdessä illassa.

Varren ja kantapään väliin tulee muutama kerros joustinneuletta, mikä ei olekaan hullumpi idea. Kantapää ja terä neulotaan tavallisesti ja kärkeen sitten nauhakavennus.

Lähikuvasta ehkä hahmottuu hieman se muoto, jota kavennuksilla ja lisäyksillä saadaan kuvioon:

Lankana Maija on yksi sukkasuosikkejani monestakin syystä. Se on pehmeää, siinä on eri värejä vallan mopipuolisesti ja sitä on tässä kylällä kahdessakin kaupassa Elämänlangassa ja Wetterillä. Hieman vauhdissa lanka "leviää" kierteiltään, mutta se on pieni haitta.

Suvin kanssa vetisellä eväsretkellä

 Vapun tienoilla Suvi Simola kyseli koeneulojia uudelle ohjeelleen Riverside Picnic. Huusin Hep! Ja satuinkin pääsemään mukaan "eväsretkelle", jonka nimen innoittajana on toiminut yksi ikuisista tv-suosikeistani Pokka pitää.

Langaksi passasi mainiosti nurkissani ainakin viisi vuotta odottanut Rowanin Purelife revieve -lanka, joka on sekoitus silkkiä, puuvillaa ja viskoosia. Likimain täydellinen! Toki neulottuna paikoin jähmeää, kun mukana on erivärisiä efektihituja, mutta valmiin neuleen tuntu iholla on kertakaikkisen ihana.

 Ohje taas - selkeä, helppo, looginen. Tietenkin. Ja melkein noudatinkin sitä. Koska langanmenekki jännitti, kurvasin hartioiden ja rinnan jälkeen hihoihin. Niihin neuloin raitavärillä viisi raitaa ja 1 oikein, 1 nurin -joustinneuleen oikeat silmukat kiersin. Vilukissa sai pitkät hihat tällä kertaa.

 Kun olin neulonut miehustaa tovin, heitin sen tauolle ja neuloin kaula-aukon resorin. Oli mukavampi pyöritellä, kun ei syli ollut vielä täynnä neuletta.

Sattumalta Wetterillä oli samaa lankaa vielä kolme kerää, jotka tietenkin hamstrasin kaiken varalta. Samalla pohdin, miten tarvittaessa raidoitan helmaa, jos on pakko vaihtaa värjäyserää. Samalla päätin neuloa helmaresorin hieman pidemmäksi kuin ohjeessa ja tehdä sen kanssa halkiot sivuihin, jotta neule laskeutuisi paremmin.

Aitan ovea leveämpi neulehan tästä syntyi. Neule, jonka pidän itse ja puhki.

 Niin, ja "varmuuden vuoksi" -täydennyksestä tarvitsin noin 2 kerrosta ja päättelyn.

Lahjasukkiapa hyvinkin

Kovin raidallisia olivat loppukevään kiitos- ja onnittelusukkaset. Vaihteeksi tein ohjeen, joka on peräisin erässtä Novitan sukkalhedestä, mukaan yhden parin, koska alkupeäinen ajattelija oli minun mielestäni niin kauniisti yhdistellyt vaaleanharmaata, grafiitinharmaata sekä tuota Nallen taika-värisekoitusta.

Punnitsin kerät sukkien valmistuttua. Samalla mallilla tulisi ainakin vielä toinen pari, ellei kolmaskin, jos intoutuisi samaa ohjetta hyödyntämään. Ja ainakin yhden parin näitä haluaisin itselleni, sillä tämä ensimmäinen meni kuopuksen opettajalle.

Rakkaan ystäväni esikoinen pääsi ylioppilaaksi. Urheilijanuorukainen oli kavereineen penkkareihin sonnustaunut kolmiraitoihin jonkun näin iäkkäämmälle hämäräksi jääneen venäläisbändin innoittamana. Niinpä päätin nitkutella kolmiraitahengessä sukat, kun veimme myös jotakin sukanvarteen.

 Janne-lanka, yksi suosikkini, jota voin näppärästi pyörähtää hakemassa Wetteriltä taittui taas notkeasti perussukiksi.

Onneksi juhlapäivänä oli sentään sen verran lämmintä, ettei näitä tarvinnut heti!

Kalenterisukkia

 Niina Laitinen ystävällisesti laatii neulojille haasteita. Niihin eksyin viime joulukuussa, kun löysin joulukalenterisukat. Ystävänpäiväsukista olisi tullut ihanat, mutta juuri tänä talvena ei aivorustinkini taipunut niihin kuutta päivää kauempaa - alku odottaa siis vielä purkajaa. Tai sitten teen yksiväriset sukat, joissa varren alkuosana on kirjoneuletta.

Pääsiäissukka oli nopea projekti - pääsiäisviikon mittainen. Käytin ohjeen mukaan Seitsemää veljestä ja 3,5 koon puikkoja. Niinpä sain aikaiseksi reilut ja lämpimät sukat, jotka päätyivät isäni jalkoja lämmittämään. Kunpa vain raaskisi hän niitä käyttää...

Ohjeet olivat taas niin hienosti tehtyjä, että vain omasta maltista on onnistuminen kiinni. Suosikikseni nousi pässikuvio, jota saatan joskus toisaallakin hyödyntää.

Testerinä

Jälleen lykästi! Pääsin testaamaan Suvi Simolan ohjetta, josta valmista on tultava 20.6. mennessä. Ohje on laadittu villalangalle, mutta kaappasin kauan marinoimani Rowanin "kierrätyslangan" puikoille. Langan menekki hieman jännittää, mutta säätelenpä tuota ruskean määrää sen mukaan, kuinka pääväri hupenee.

Nyt uhmaan ohjetta kurvaamalla olkapäiden jälkeen heti hihoihin, mutta näin on helpompi säätää lankaa. Kun pari keskeneräistä valmistujaissukkaa on tehty, en neulo hetkeen mitään muuta kuin tätä.

Näissä projekteissa on ikivaa sekin, kun on "pakko" opetella jotakin uutta. Nyt vasta esimerkiksi perustin hommalle Ravelryssä ihan oman projektisivun. Kaikkeen sitä humanisti ryhtyy.

Lahja- ja tuliaissukkia

Talvella tavoittelin sitä, että nitkutan koko ajan tauoilla töissä sukkia - kyllä niille käyttäjiä löytyy. Ihan melkein onnistuin. Innostuin välissä Metsä kukkii -projektista (tauolla nyt), pääsin testaamaan yhtä sukkaohjetta (josta oma bloggaus aikanaan) sekä Suvi Simolan ohjetta. Niinpäs ei olekaan juurikaan kertynyt sukkavarastoa.

Nuo punaiset tapaukset ovat 2,5-koon puikoilla 4oikein, 2nurin -suosikillani pyöräytetyt. Punaisemmat ovat menossa ensi viikolla päiväkotiin, kun kuopus käy koulunsa 6-luokkalaisten tet-päivän tekemässä. Siellä on mm. kotijumalattaremme asemassa yhä oleva päiväkotitäti Susku, joka saa sukat. Hän on yksi niistä aikuisista, joiden osuminen lastemme elämään on ollut suuri onni.

Kirjavammat sukat kuskaan kesällä loma-asuntoomme. Talonväkeä on neljässä polvessa, naisia kolmessa polvessa. Eiköhän joku signora ne nappaa viileämpää talvea varten.

Kevättä kutimissa ja hukassa

Kaikenlaisia keskeneräisiä sukkatekeleitä pyörii puikoilla ja nurkissa, työkassissa ja käsityökorissa. Ei meinaa maistua nitkuttaminen, kun oirehtivat sekä ranteet että toinen olkapää. Muutoin olisi erityisen tarpeen saada aikaiseksi jotakin valmista, edes sukkia. Taimitarhan pääsiäissukat sentään valmistuivat ajallaan.

Viime viikolla sentään kunnostauduin kurssittamaan itseäni Etelä-Hämeen Marttojen voileipäkakkukurssilla. Se oli virkistävää, innostavaa, rohkaisevaa! Niinpä vappuaatoksi väkersin pari kakkua, joista maltoin ottaa kuviakin. Tarttis vain tuo kamera tyhjentää...

Tänä vuonna on kevät tullut todella keikkuen. Vappuaattona maassa oli 5cm lunta, vappuna +15C ja aurinkoa. Joka-aamuinen väestönlaskuni on keskittynyt etsimään punarinnat, jotka ovat vielä selvinneet. Tänään orava alkoi tehdä pesää vaahteraamme. Lisäiloa toi uusi "pihablogi" Tertun tontilla jonne aion matkailla.