torstai 14. joulukuuta 2017

MIETAA TULOO - Sukka-Finlandian 1. etappi

Juhlavasti Suomen 100-vuotissyntymäpäivänä klo 10.00 pamahti lähtölaukaus Sukka-Finlandialle. Ennakkoon tälle etapille annettiin varustautumisohjeiksi kaksi ohutta, toisistaan erottuvaa lankaa (420m/100g) ja 2,5-numeron kepit.

Koska tärkeissä koitoksissa ei välineitä niin vain vaihdella, jatkoin jo veryttelyyn valitsemallani Regian ohuella langalla, joita siskoni on ystävällisesti käynyt hommaamassa FiinaNeuleesta. Mutta jos ovat Miedon sukset pitkät, käytin pitkiä puikkoja minäkin: Lankaputiikki Silmukasta ChiaoGoo:n 80cm pyöröpuikoille mahtui yksi sukka.


Tämä sukkapari on omassa koitoksessani Mietaa. Tuskin yhdestäkään urheilusuorituksesta kuin Lake Placidin talviolympialaisten miesten 15 km hiihdosta (silloin yksinomaan perinteisellä ja kauniimmalla tyylillä) on puhuttu niin paljon. Juha Mieto hävisi sadasosasekunnilla Thomas Wassbergille. Urheiluhistoriassamme tämä kisa ei ole läheskään ainoa, jossa tuo tietty naapuri  juottaa meille kuuluisaa ja riittoisaa tappion karvasta kalkkia.

Tämän kisan jälkeen päätettiin, ettei sadasosasekuntteja kelloteta. Valitettavasti Mieto ei koskaan voittanut henkilökohtaista kultaa olympia- eikä MM-tasolla. Sittemmin vuonna 1985 Mieto sai Unescon Pierre de Coubertin Fair Play -tunnustuksen.

Turkoosi ja ruskea -silmiin käyvä väripari. Mutta muistanpa lapsuudestani Apu-lehdessä julkaistun julisteen, joka oli vuosia Mummolan keittiön sohvan päässä seinällä. Näin sen päivittäin, sillä asuimme isovanhempieni naapurissa. Kuvassa ruskea- ja tuuheapartainen Juha Mieto lykkii lumisateessa päällään Suomen edustusasu, joka painoteknisistä tms. syistä näyttää turkoosilta. Samassa keittiössä olen tehnyt isovanhempieni kanssa monet kisaennusteet ja käynyt jälkipuinnit sekä juonut mitallikahvit - penkkiurheilijalle kun on kohtuudella tarjolla puheenaiheita.

Saattoipa puheita herättää tämä ensimmäisen etapin sukkakin. Kuvio on kaunis ja sukan kantapää erityisen viehättävä. Nykertäessäni vasta resoreita ilmoittauduin jo perässähiihtäjäin sarjaan. Ja valmiista parista tiedän oikein hyvin, mikä kohta oli työn alla, kun minulla oli hetken tauko koulumme itsenäisyysjuhlaharjoituksissa.

Valmista tuli vihdoin 14.12., kun ensimmäinen oli ollut maalissa jo 6.12. ennen puolta yötä. Huonona häviäjänä alan heti selitellä ja tehdä valintoja - koska ei joulu- ja kouluaikatauluilla ole mahdollista sijoittua nopeuskisassa mitenkään, tein teristä vastoin sääntöjä yhden kuviokerran verran lyhyemmän, jotta sukat istuvat omiin koipiini.

 Kissan mielestä tämäkin neuleprojekti oli oikein kiva - emäntä istui paikoillaan paljon ja sukan sekaan mahtui syliin tekovaiheessa hyvin.

Ja kun vihdoin helmikuun puolivälissä valo, ukkoseni ja minä olimme yhtä aikaa kotona, saimme kuvattua näitä ulkonakin. Tähän mennessä nitkuttelemistani "finlandisteista" tämä ensimmäinen istuu jalkaani täydellisesti eikä siinä ole paksuihin pohkeisiini nähden liian pitkä varsi.




Yksityiskohdat ja istuvuus sekä kokonaisuus - niin ihanat sukat jalassa! 



2 kommenttia:

  1. Aika haastavat oli neuloa ja kyllä yllätti minutkin ensimmäinen maaliin päässyt nopeudellaan! Itse kun olin samassa ajassa äidin tuskin vartta saanut alkuun.
    Ensimmäisen parin neulottuani tein vielä toisenkin. Paremmilla värivalinnoilla siitä tuli enemmän mieleinen.

    VastaaPoista
  2. Oho! Oletpa tehokas! Minä kuron joulurästejä kiinni sen, minkä pystyn ja odottelen seuraavaa ohjetta. Mutta en yhtään ihmettele, että tästä mallista teit toisenkin parin.

    VastaaPoista

Se tulee taas!

Sukka-Finlandia tulee taas! Viime vuonna startattiin Suomen 100-vuotissyntymäpäivänä ohjeella, josta syntyikin yksi suosikeistani. Seu...