Paksummat sukat syntyivät jämistä, jotka löysin Kummitätini siivoamasta aarteistostaan.
Ohuemmat taas syntyivät siitä ikuisesti riittävästä kerästä, jonka Sisareni keri meillä joulupäivänä 2017 ja josta hän jo sai pitkävartiset sukat.
Syntymäpäiviä olen muistanut parilla parilla. Ensin vein Tädilleni sukat, jotka neuloin Regian sormiakin hivelevästä Merino Yak -langasta (58% villaa, 28% polyamidia, 14% jakkia). Ohjeena oli ikisuosikkini "Lehtisukka" eli Embossed Leaves Socks kirjasta Favorite Socks - 25 Timeless Designs from Interweave.
Samalla ohjeella viuhutin menemään, kun hersyvä emerita-kollegani kaikkien meidän ihmeeksemme ikääntyi. Lankana tällä kertaa oli keväisissä väreissä ilakoiva ja minulle ihan uusi tuttavuus Svarta Fåretin Frost (75 % villaa, loppu polyamidia). En myöskään ole aiemmin yhdistellyt pitsineuletta ja kirjavaa lankaa, mutta sukkien saajasta johtuen halusin sekä luontokuvion että kevään värit samaan pakettiin.
Ja tutustuinpa Novitan Venlaankin, josta sukat valepalmikolla kuvioituna nitkuttelin työkaverini Äidille pienenä kiitoksena minulle kierrättyneestä untuvatakista. Näppituntumani mukaan taisi tämä lanka tulla koetuksi kerralla.
Sitten kuulin kollegastani, joka julkeaa jäädä eläkkeelle juuri nyt, kun olemme asettumassa samaan työpaikkaan. Tälle aina luotettavalle työkaverille ja armottoman ahkeralle kalastajalle, joka on pitänyt meitäkin jo parina talvena kuhafileissä, oli tietenkin laadittava jotakin pientä lämmikettä. Ja kas, kaikki alkoi taas jämäkasasta - alankin epäillä omaavani jonkinlaisen räsymattogeenin.
Kasasta syntyi tällainen pari, jossa loppui kymmenen eri jämää. Tai kuten Lankaputiikki Silmukan Ellin kanssa pohdimme termiksi trendikkäämmin #zeroyarnwaste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti