Talvella alkoi liikkua suvaitsemattomuuskeskustelun aallot neulemaailmassakin. En kohua juurikaan seurannut, sillä uskon itse äärimmäiseen ja kaikenlaiseen tasa-arvoon, jonka sisäistäminen osoitetaan mm. arkipäivän käytöksessä, teoissa jne. Minulle ei riitä se, että ostan jonkun suunnittelijan ohjeen tai jätän jonkun ostamatta.
Näissä aatoksissa ystäväni Neulova Ninja valisti minua Kate Davies -nimisellä suunnittelijalla , joka on mm. selättänyt erittäin vakavan sairauden muutama vuosi sitten ja jonka jonkin julkaisun väärinluennalla synnytettiin aikamoinen soppa.
Ihastuin oitis hänen ideoihinsa, estetiikkaansa sekä lankoihinsa, joissa on helppo nähdä Skotlannin luonto väreineen. Koska Neulovalla Ninjalla oli jo Otter Ferr, halusin saman "tiimipipon".
Aloitusreuna tuli heti neulottaessa viimestelyksi ja valmiiksi. Rento pipo (minulla kerrankin hieman löysä, kun otin liian paksua lankaa) kätkee niskaan vielä yhden yllätyksen, hiipan niputtamiseen valitun napin, jonka taas hain Lankaputiikki Silmukasta.
Tulin samalla testanneeksi Snurresta ostamani Coop Knitsin langan Sock Yeah DK:n, jonka näppituntuma on houkutteleva. Tästä langasta on myös ohuempi versio ja molempia mukavissa väreissä, joten tätä on helppo pitää muistilistalla. Raitoina minulla on Les Petits Points Parisiensin jotakin ihanaa vyyhdin loppua, joka niin ikään on Silmukasta kotoisin.
Mutta kyllä niin olen keväänkin mittaan miettinyt, paraneeko neulemaailmakaan jyrkillä mielipiteillä oikeasta ja väärästä tai sormenheristelyllä. Ensimmäistä kiveä viskomaan on harva kykenevä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti