Elo-syyskuun vaihteessa värjäsin kesän viimeisen kierroksen. Kun vyyhdit olivat kuivia, lykkäsin ne laatikkoon odottamaan kotitonttua, sihteeriä tai muita vapaaehtoisvoimia laputtamaan langat.
Marraskuun ensimmäinen päivä osoittautui riittäväksi kannustimeksi etsiä väriä edes lankalaatikoista. Ja löytyihän sitä. Onneksi minulla oli myös muistilista, sillä muutoin käytettyjen värilähteiden muistelmointi olisi ollut mahdotonta - vaikka lipstikka ja mesiangervo tuoksuivatkin ansiokkaasti.
Ylemmässä kuvassa on hevonhierakkaa kahvilla terästettynä ja alemmassa kuvassa taas vaahterankuoren kanssa samassa sopassa olleita lankoja. Pihamme isoa vaahteraa kävi ammattilainen hoitamassa keväällä, minkä jälkeen juhannuksen pyhinä kynsin kuivista oksista kuorta irti.
Kasvimaani kulmassa rehottaa kaksi puskaa lipstikkaa, joissa on hienot kukinnot. Saksin ne koemielessä värikattilaan, ja se kannatti. Kaunis keltainen sävy, joka ei sekään toistu kuvissa kunnolla. Sen sijaan toistuu hyvin se, etten osaa vielä kierittää vyyhtejä kyllin tiukasti.
Alemman kuvan väri on peräisin naavasta, Sain naavaa nimittäin kätevästi, kun vanhempieni mökillä kaadettiin keväällä muutama kuusi ja Äiti innostui keräämään minulle talteen "tontunpartaa".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti