Orimattilasta kotoisin olevana haaveilen - asialle enempiä tekemättä - puvustamme, jossa on upeat, vahvat värit ja jopa yllättävätkin punaiset sukat. Rouvasikään ehtineenä tykkimyssyä myöten pitäisi kostuumi olla koossa.
Hiihtolomalla koronatoimiin kiukustuneena kaipasin muuta päänvaivaa ja aloin pohtia, miten puvussa olevia värejä voisin käyttää erinäisissä nitkutelmissani ja muissa virityksissä. Kaivelin nettiä ja lähinnä Maija-langan värikarttaa, joka tarjoaa perusvärejä aina.
Puuvärit ja ruutupaperi olivat hyvät apulaiset, kun helmaraitoja aloin muuttaa sukansuiksi. Ensimmäisen Orimattilai-projektini työn eli perussukat sai Kummitätini, joka on mitä juurevin kotipaikkakuntani edustaja ja innokas käsityöihminen hänkin.
Perheessämme on kansallispukuja - Äitini valitsi vihkipuvukseen Kaukolan puvun ja Kummitätini on hankkinut aikoinaan Tuuterin puvun, minulla oleva Pyhäjärven puku on teetetty aikoinaan tyttöselle harrastukseni myötä. Isoäideistäni orimattilalaisempi on aikoinaan kutonut Vuorelmalle pohjanmaalaisten pukujen helmakankaita. Mikkeliläistaustainen isoäitini taas aikoinaan oli valmistanut itselleen emäntäkoulussa Orimattilan puvun, mikä oli enteellistä, sillä elämä toi hänet avioliiton kautta Orimattilaan. Puku on harmiksemme hävinnyt aikoja sitten. Mutta varta vasten hankitut puvut ovat kaikki muualta, mikä tuntuu erikoiseltakin ja toisaalta kertonee myös pukumme hieman kiistellystä historiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti