Olipa kerran 50 villapeikkoa

Yksi viime vuosien silmieni lepuutusblogi on ollut Suvi Simolan 50 villapeikkoa. "Peikkorouva" laati ystävänsä kanssa myös neulekirjan Kaikki lähti lapasesta sekä lukuisia ohjeita eri neule-foorumeille.

Äsken löysin osoitteen, jossa Suvi Simola nyt vaikuttaa: http://suviknits.com/

Silmäniloa ja puikkojen syyhytystä luvassa.

Kohti kevättä?

Kun talvinen sää käy kääntyilemässä ja ilveilemässä pikapyrähdyksinä, taidan kääntää kalenterini keväiseksi.

Joulu meni sukkelaan. Kalenterisukista puuttuu vielä kantapäät (kummaa, kun eivät itsestään valmistu!), aloitin ystäväni aikanaan tilaamat sukat sekä toiselle ystävälleni viltihkön. Jostain syystä pienen viltin tekeminen on pyhinä ollut houkuttelevampaa syksyn sukkasulkeisten jälkeen.

Lankakauppa Kerään sekä paikalliseen Elämänlankaan retkeilin välipäivinä. Sain näihin lahjakortit aikoinaan, ja olin päättänyt visusti käyttä ne loman aikana, jotteivat unohdu. Ostokset on vielä kuvaamatta, mutta ihania lankoja löysin. Ja itselleni! Kuten lahjakorttien antajatkin olivat halunneet.

En ole ryhtynyt lankalaihikselle, en ole siivonnut varastoja, lajitellut, purkanut, suunnitellut tai järjestänyt sekaisin olevia ohjeita. Edelleen alkaneena vuonna toivon nitkuttavani enemmän valmiiksi kuin ostavani komeroon. Myös siitä syystä, että jotenkin kuvittelen loihtivani tilee huusholliin kutistamalla jemmoja... Onneksi kukaan perheestäni ei tiedä, missä ja paljonko minulla on jemmoja, etteivät ryhdy suotta avuliaiksi.

Joulupuu on koristettu,

sukkasia ripustettu onpi kuusen oksille.

Syksyn mittaan moni neulisti paahtanee sukkia pukinkonttiin. Niin minäkin olen yrittänyt. Ihan kaikkia en saanut kuvaukseen mennessä valmiiksi, mutta suurin osa pääsi hetkeksi kuusen oksille. Siellä keikkuu kummipojan, veljensä ja äitinsä sukat, kummitytön synttärisukat, kummitätini ja enoni sukat, ystäväperheen isännän sukat...

Ja lisää saisi tehdä, jos ehtisi. Nyt vain tuntuu iskeneen allergia moiseen hommaan.

Ja siksi tai siitä huolimatta nappasin listalle joulukalenterisukat  http://missaneuloimmekerran.blogspot.fi/ -blogista.

Tänään aloin taivastella, kun ei kantapäästä puhuta mitään. Kaivoin viime vuoden vastaavan kalenterin ja löysin tarkat ohjeet kantapään sijoittamiselle. Purkuun meni neljän päivän raidat, mutta tuli merkit kantapäille.

Tämänvuotisessa sukassa on tekijöiden toimesta tarjolla ihania kirjoneuleraitoja - tänään kiinailaista horoskooppia, taannoin supersankaria. Minun jämälankalootani on sen verran ankeutunut kuluneen vuoden aikana, että olen joutunut tulkitsemaan, oikomaan ym käsittelemään monenkin päivän raitaohjeita. Olisi aikanaan pitänyt marinoida langanloppuja... Kaikkea kuitenkin aikanaan tarvitaan.

Tänään sukissa tilanne yllä oleva. Varpaista varteen -idea ei hassumpi ja tulee tässä opeteltua. Helppo tehdä ainakin silloin, kun sovitusta varten kinttu käsillä. Joulun välipäivinä kantapäät ym viimeisteily. Taidan pitää nämä itse.

Ja kyllä niiiiiin odotan kevättä, että nämä salaman vääristämät värit saa kohdalleen.

Mukikukkia

Vaikka kovin on haastava tuo suhteeni virkkuukoukkuun, yritin taas kehittää luonnettani, kun joulukukkasiksi päätin tehdä mukikukkasia.

Aina niin lumoava afrikankukka-malli palveli kauniisti ja kiltisti. Muutin sitä vain sen verran, että jätin viimeisen pylväskerroksen tekemättä. Koukkuna oli 5-kokoinen koukku, jonka mukaan sitten kaivelin lankalaatikoita. Kuvassa oleva muki on Teeman perusmuki-kokoa, joten siitä voi mittailla valmiin kukkasen laajuutta.

Näiti oli kiva tehdä! nuorisollakin ilmeni näkemyksiä, miten punaista ja valkoista vuorotellaan, kenelle minkäkinlaiset kukkaset menevät ja millaisia pitäisi tehdä kotiin.

Dropsin joulukalenteri 2014

http://www.garnstudio.com/christmas-calendar.php?cid=11


Vaikka kuinka yrittäisin, tuosta aukenee vain yksi luukku kerrallaan.

Kovasti houkuttaisi heittäää sukankutimet nurkkaan ja keskittyä kalenteriin...

Arkistojen aarteita: neulojan kymmenen käskyä

Illalla on naapurin rouvan - Neuleharppu-kollegani - kanssa aatteen merkeissä treffit. Niinpä kaivelin yhteistä blogiamme (joka ollut aikalisällä kolmisen vuotta) ja sieltä löysin käskyt. Alun perin olin löytänyt ne http://harmaavillatakki.blogspot.fi/ -blogista.


Tina Heesin kirjoittama "Neulojan kymmenen käskyä" (Die zehn Strickgebote) muistutti osuvasti neulomisen peruasioista. Ohessa kyseiset käskyt tiivistetyssä muodossa.

Käsky 1. Käytä aina parasta saatavilla olevaa materiaalia. Elämä on liian lyhyt neuloa huonolaatuisilla langoilla.

Käsky 2. Käytä aina koko osaamisesi ja kaikki mahdollinen huolellisuutesi tekeillä olevaan työhösi. Virheen, jonka ajattelit olevan niin pieni, ettei kukaan huomaa sitä, näet valmiissa työssä vuosikausien ajan.

Käsky 3. Neulo vain sellaisille ihmisille, jotka todella arvostavat osaamistasi ja näkemääsi vaivaa.

Käsky 4. Ole avulias kanssaneulojia kohtaan ja jaa tietoasi runsaskätisesti.

Käsky 5. Välitä upeasta harrastuksesta saamasi ilo mahdollisimman monelle.

Käsky 6. Älä anna kenenkään tuottaa sinulle huonoa omaatuntoa harrastuksesi takia. On yksin sinun asiasi, kuinka paljon uhraat neulomiselle aikaa, kuinka monta projektia sinulla on kerralla kesken tai kuinka paljon hamstraat villaa.

Käsky 7. Mallitilkut eivät ole turhaa ajanhaaskausta eivätkä ohjeet ehdottomia lakeja. Voit muuttaa mallia juuria haluamallasi tavalla, kunhan et syytä ohjeen alkuperäistä suunnittelijaa sovelluksesi mahdollisesta epäonnistumiesta.

Käsky 8. Kohtaa neulojan piinat levollisesti: Solmut vyyhdissä ja ohjeissa ilmenevät virheet vain koettelevat sinua ja vahvistavat luonnettasi.

Käsky 9. Kunnioita tekijänoikeutta. Muiden työt saavat toki inspiroida, mutta älä väitä muiden malleja omiksesi.

Käsky 10. Ole tiedonjanoinen ja rohkea. Älä epäröi kokeilla uusia tekniikoita vain siksi, että olet aina tehnyt asiat tietyllä tavalla. Neulominen on elämänpituinen matka, ja jos aina kulkee samoja reittejä, menettää monia kauniita paikkoja.

Näillä mennään! Tai ainakin yritetään.

Haaveissa vainko?

joululimpuyn mausteista tärkein: kumina

 Viime vuonna jouluhommien äärellä keksin, etä tehdään niistäkin harrastus. Koska tykkään leipoa, kokeilla joskus jopa uusia ohjeita, valokuvata ja nykertää tekstin ja kuvan kanssa, iski idealla (kuten Joulukalenterin Tonttu Toljander sanoisi): koostanpa niistä kaikista kirjasen.

Josko sitten lapsille Ifolor- tai vastaavaa tasoa oleva joulukuvakirja, jossa myös ohjeet esillä oleviin leipomuksiin. Ikään kuin äidin perintönä ;)  Kummilapset taidan säästää moiselta läpyskältä.

Viime vuonna napsin jo joitain kuvia. Perfektionistille kova paikka, kun kotikeittiötämme ja kameravarusteluamme ei saa keittokirjastudiotasolle. Tänään testasin piparkakun makuisten muffinssien ohjeen (se, joka vilisee nyt Dr.Oetkerin mainoksissa kuvalehdissä). Seuraavan testiversion taikina tehdään toisin, päällys pysyy samana. Kuviakin otin, vaikka leipomukset olivatkin minun koristelemiani.

Eilen käytiin keskustelu neidin kanssa. Meinaan kokeilla ystäväni suvun piparireseptiä. Se taas ei passaa nirso-prinsessalle. Olkoon sitten ilman pipperkaakkuja. Yli 20 vuotta käytössä ollut loistava Lucian piparkakut -nimellä serkulta saatu resepti on takuu varma, mutta vaihtelu...