Tänne mennään vaikka olemaan!

Vaikka jossakin laulussa sanotaan, että käymään vaan tänne tultiin eikä olemaan, olen minä joistakin paikoista aivan eri mieltä.

Yksi niistä on Lankaputiikki Silmukka Tampereella. Vaikka liike on perustettu jo marraskuussa 2016, ehdin paikalle vasta 22.7.2017. Kauppias pitää yllä monipuolista ja laadukasta valikoimaa sekä järjestää erinäisiä pop up -tapahtumia.

Ja lauantaisin neuletapaamisessa voi saada vertaistukea enemmänkin, kun useampi neuloja harrastaa yhdessä. Näissä neuletapaamisissa olen aina virkistynyt ja saanut uutta intoa nitkuttamiseeni. Ja muutaman uuden ideankin...

Kunpa saisin aikaiseksi "Silmukka-paon" edes muutaman kerran ennen seuraavaa kesää.

Toinen ja usein käytössäni oleva "olohuone" on Tiirinkosken kahvila ja Tiirinkosken tehdas - navetta, jossa tarjolla on virkistettä niin sielulle kuin  ruumiillekin herkkuineen ja life style -myymälöineenkin. Onpa siellä tilan omaa lampaanvillalankaakin! Siitä haaveilen itselleni muhkeaa villatakkia - sitten joskus, kun nykyisiin varastoihini on tullut riittävän isoja lovia.

Tiirinkoski on koko perheenkin kohde. Tilan eläimet - lampaat, hevoset ja ylämään karja - ovat usein näytillä ja ihasteltavina. Herkkusuu voi hankkia yhtä jos toista kotikeittiöönsäkin, mikäli makumatkailua vohveleiden jälkeen haluaa jatkaa.

Monet kerrat olen käynyt virkistäytymässä, kutomassa, tekemässä töitä, palaveeraamassa enkä kyllästy. Uudestaan!

Sääriä, sääriä

 Kevättä ja kesää 2017 nitkutusteni näkökulmasta leimaavat oranssin ja keltaisen sävyt sekä muille neulominen. Toisaalta viileähkön kesän aikana on ollut helppo huidella villalankojen kanssa ja varustautua mm. jouluun.


Yksi näistä varustautumisistani on Unelmais-anelmais-säärystimet liikuttaja-ystävälleni, joka vaivojaan ja hikeäni säästämättä kiskoo minua milloin minkäkin aktiviteetin ääreen.

Perusvalikoimalla tein: Seitsemää veljestä raidoilla ja yksivärisenä. Vain tummanruskea lanka on poikkeus ja Jannea.

Ja mikäs on nitkuttaessa, kun mm. hartiat ja käsivarret saavat kyytiä kahvakuulilla!

PUIKOT RASVAUKSEEN, LIHAKSET VERYTTELYYN - Sukka-Finlandia tulee

No nyt jos koska on hyvä syy ryhtyä nitkuttamaan vauhdikkaasti ja kirjaimellisesti kilvan! Sukka-Finlandia tarjoaa mahdollisuuden saada useita uusia sukkaohjeita kotimaisilta suunnittelijoiltamme sekä tukea Suomen Punaisen Ristin toimintaa.

Osallistu!

Kurkkaa linkistä säännöt, aikatualu ja ilmottaudu.

Neuleita - kaunis neulekirja jälleen

Näinpä jossain mainoksen Saara Toikan teoksesta Neuleita, jonka hain kirjastosta tutustuttavaksi.

Tyylikäs, selkeä kirja, jossa on kaunis ja ilmava toteutus (nään ilman silmälasejakin ohjeet, vaikka juuri tilasin vahvemmat lukulasit). Ohjeisiin on lankasuositus sekä pari vaihtoehtoa sekä maininta, minkä kokoinen on kuvattu neule. Perusasioille, kuten langan ja oikean koon valinnalle, on annettu pari aukeamaa, minkä jälkeen vuoronsa saavat 18 neuleohjetta piposta pitkään neuletakkiin. Tykkäsin!

Sukat vailla kantapäätä

Joulun 2016 alla etsin pitkään kalenterisukkaa, jollaisesta olin edellisen joulun alla kovasti innostunut. Niina Laitisen sukat löytyivät ja tulivat tehdyksikin, mutta niiden lisäksi ja tuhotakseni erästä kirjavaa lankaa kaivoin Missä neuloimme kerran -blogista tutun raidoituksen esille.

Sukat syntyivät kyllä jouluun mennessä raidoittuen ikään kuin päinvastaisesti yhden alkaessa sinisellä, toisen kirjavalla. Ja sitten hautautuivat kutimuskorin pohjalle odottamaan jotakin mystistä hyvää haltijatarta, joka loihtisi niihin kantapäät. Eipä loihtinut.

8.7. pidin omaa varjovestivaaliani Jyväskylässä vietettävien oikeiden ja isojen festareiden kunniaksi. Ensimmäisenä "työpajajani" oli vääntää näihin sukkiin kantapäät. Hommaan ohje löytyi mainitun blogin joululta 2013.  Niin tulivat tehdyiksi.

Mutta että ja eikö olisi voinut aikoinaan vaikkapa tammikuussa tehdä?

Aurinkohuivia metritolkulla

Kevään ja alkukesän olen kiinnittänyt huomiota herkullisiin lankapalloihin, joissa on esimerkiksi huivin verran raaka-ainetta. Omani hankin Pitsi ja Palmikko -liikkeestä, sillä heillä myynnissä olleet Katian Rainbow Spring -kerät olivat väreiltään ihania.

Kerässä on 150 grammaa ja 600 metriä mukavantuntuista lankasekoitetta, jossa on puolet puuvilla ja loppu akryylia. Puikoiksi otin 4,5-kokoiset kepakot, jotta huivista tulisi löysähkö.

Aurinkoinen keltainen yhdistyi oitis yhteen kummityttäristäni, sillä hänelle sopivat räväkätkin värit mainiosti. Lankaa tuntui riittävän ikuisesti, mutta onneksi nuo värinvaihdot (yksi neljstä säikeestä kerrallaan vaihtoi kohti seuraavaa väriä) toimivat eräänlaisina välietappeina.

Pintaneuleen ohjeen olin napannut jostakin internetin syövereistä, mutta koska en ollut merkinnyt lähdettä muistiin, en tähänkään ohjetta kirjaile. Rei'ällisiä ja ehjiä rivejä vuorotellen, vahtien että kaikki neljä säiettä ovat mukana.

Kokonaispituutta en vielä mitannut, mutta värien hehkusta voi jotain päätellä näistä varjossa otetuista kuvista. Pääsinpä mukaan liittämään ensimmäistä kertaa Assisista löytämäni oliivipuisen sydämen.

Varjovestivaaleilla

Aktiiviset neulomusaatten ihmiset olivat taasen 6.-9.7. koolla Jyväskylässä Summer Knit -festivaaleilla inspiroitumassa, oppimassa uutta, tapaamassa "heimoväkeä". Ehken myös hipelöimässä ja hankkimassa lankaihanuuksia.

Koska olin reissannut mm. jalkapallon nimissä tarpeekseni, päätin pysyttäytyä kotinurkissa ja järjestää omat varjovestivaalit. Nepä sujuivat seuraavasti:

Pakkasin torstaina mm. kudinkassini ja suuntasin tapaamaan rakasta ystävääni Neulovaa Ninjaa, jonka kanssa olemme neuloneet ja virkanneet viime vuosituhannelta asti inspiroituen mm. herra Fassetista. 

Jotta jaksoimme vaihtaa kuulumisia ja nitkuttaa, järjesti Nörtti meille asianmukaiset virkisteet.

Myös työmaapäälliköitä ja -tarkastajia oli paikalla.

Perjantai oli välipäivä, mutta lauantaina varjovestivaalini jatkuivat kotona. Ensin ohjelmassa oli katumusharjoituksia työnimellä "Kannattaisiko heti tehdä valmiiksi?" Tein joulun alla kalenterisukat, joista puuttuivat kantapäät. Tällä hommalla aloitin.

Yritysvierailu oli helppo sijoittaa viralliseen ohjelmaani, sillä Tiirinkosken tehdas on vain vartin ajomatkan päässä kotoa. Tilan lampaat ja ylämaan karja olivat näkymättömissä, mutta uutta villalankaa sen sijaan oli kaapin täydeltä. Maltoin olla käpälöimättä joka vyyhtiä. Mutta se tuntu!

Kaupan kaverina toimii vohveleitakin myyvä kahvila, jossa on toki mm. tilan omaa härkäpapujauhoa myytävänä muiden herkkujen lisäksi. Kahvitauon paikka oli helppo valita! Ja kun hyvää Johan&Nyström-kahvetta saa nauttia lankakorin äärellä oma kudin mukana, eivät asiat hullusti voi olla.

Kotona oli vuorossa kaksi työpajaa: Päätelmät ja Metsä kukkii vihdoin. Kolmen työn langanpäät oli nopeasti päätelty, minkä jälkeen tulikin tosi reipas olo. Ikään kuin koko neuletyön suurin homma olisi juuri tuo päättely.

Taito 1/2017 -lehdessä julistettu yhteisneulonta Metsä kukkii kal alkoi osaltani helmikuussa, kun hommasin langat ja tein neuletta himpun verran. Nyt sitten viimeisenä vestivaalityöpajanani oli Metsä kukkii - niin kauan kuin pysyn hereillä. Edistyipä tuo paidanhelma alla kuvatusta lähtötilanteesta jonkin verran ja sytytti innon tehdä neuletta eteenpäin mahdollisimman usein. Myös siitä syystä, että kesävalossa ohjekuvioita on helpompi tuijotella kuin marraskuussa. Sormia ja sielua hivelee tämän langan tuntu.

Sainpa varjovestareilleni yllätysohjelmaakin: aurinko paistoi ja oli niin poutaa, että pyykkikone veivasi taukoamatta huushollin täkkejä ja tyynyjä.