Raitasukkasyksy

Liian myöhään aloitettu (taas!) joulukukkasukkaurakka on tänä syksynä varsin raidallinen.

1. Sukat lapsen selän hoivaajalle
Nitkuttelin perussukat suosikillani eli 3 oikein, 1 nurin -mallilla Novitan Seitsemän veljeksen multiraita-langasta, jota myydäänkin 100 gramman kerissä. Vaikka sukkien koko oli noin 39, jouduin toista sukankärkeä hieman täydentämään yksivärisellä veljeksellä.

2. Sukat tuliaisiksi Pohjoiseen
Liki joka syksy käyn Rovaniemellä yhden kummipoikamme luona. Samalla reissulla tapaan muita sukulais-Koskia, joista osalle vien sukkia. Tänä syksynä mukaan lähtee aurinkoisen raidallinen pari, jonka neuloin Seitsemästä veljeksestä.

Isän serkulle vien viherpiiperrysparin, jossa on ainakin Maijaa sekä TeeTeen Pallasta. Jälkimmäisen sukkaparin kanssa oli paikoin jännää ja enimmäkseen lystiä, kun rustailin pikku keriä järjestykseen. Taas käytössä yksi suosikkini laskemisen helpottamiseksi: 2 kerrosta oheisväriä ja 4 kerrosta varsinaista väriä.

3.tapaus - kaverille kans!
Esikoinen keksi, että kaverikin tarvitsee villasukat. Nämä syntyvät ikuisesti jemmassa olleesta Seitsemän veljeksen raitamallista parin kokouksen sivutuotteina. Hyvin ehtii, vaikka jouluun on alle kaksi viikkoa. Ehtiihän?

Kaiken maailman musta perjantai

Koko alkuviikon ovat mainokset kaikissa medioissa toitottaneet black friday -tarjouksiaan, joiden kiihtynyt tulva ja tungos tukki molemmat aamukahvipöytääni osuuneet sanomalehdet. Harvinaisen synkkiä lehtiä.

Tämän osto- tai ainakin mainostushysterian takana on yhdysvaltalainen perinne kiitospäivän jälkeisestä perjantaista, joka on siellä kaiketi vuoden reippain alunnus- ja ostospäivä. Ja nyt se on meillä.

Samaan aikaan puhutaan keinoista, joilla hillitä luonnonvaron ylikulutusta, julkaistaan uutisia muoviin tukehtuneista valaista ja pohditaan, että tarttis tehdä jotain. Mikäli kaikki muutkin kuluttaisivat yhtä paljon kuin me suomalaiset, tarvitsisimme 3,6 maapalloa, uutisoi Maailman luonnonsuojelusäätiö elokuussa.

Yhtälö on vaikea. On kivaa ja taloudellisesti viisasta ostaa Sulo Vilenin oppeja noudattaen silloin, kun saa halvalla. On aivan liikaa myös sellaisia ihmisiä, joiden on todella kytättävä niitä tarjouksia, joihin on mahdollista tarttua. Meidän paremmin pärjäävien - tai ainakin minun - on kyllä säännöllisin ajoin pohdittava omia kulutustottumuksia, niin osto- kuin poistolinjallakin. Tarvitsenko oikeasti? Voisiko kotoa sittenkin löytyä vastaava? Miten kierrätän tarpeettomaksi käyneen fiksusti eteenpäin?

Onneksi tänäänkin on tarjolla toisenlaisia ostosmahdollisuuksia. Esimerkiksi verkkokauppa Weecos , joka myy pienten yrittäjien tuotteita (mm. vaatteita ja asusteita) lahjoittaa tämän Brigth Friday -päiväksi nimeämänsä päivän myynnistä 10% Suomen luonnonsuojeluliitolle metsiensuojelutyöhön. Surullisinta ovat ne mm.Punaisen Ristin kampanjat, joilla kerätään varoja siihen päättymättömään työhön, jota tuntuu maailmalla olevan yhä enemmän. Tiedät kyllä.

Yhden näkökulman tähän alennuksilla kilpailemisen päivään tuo Lankaputiikki Silmukan omistaja Elli, joka pyörittää yritystään kaikin tavoin eettisyyteen pyrkien. Hänelle ja muille kaltaisilleen yrittäjille toivon kaikkea hyvää - myös paljon lisää asiakkaita, jotka yritämme ymmärtää, mitä hintalapun takana on.

Värikästä, iloisen vastuullista perjantaita Sinulle!

Pipoja

Joululahjarintamalla klassikko lienee pipokin. Ainakin sukkien lomassa se tuo mukavaa vaihtelua, onhan homma valmis jo yhden kappaleen jälkeen.

Yhden kummityttäreni ylkä tulee lahjotuksi varsin selkeällä myssyllä, johon vinkki löytyi lankakauppa Snurresta. 88 silmukkaa, puikot kokoa 5 ja langaksi ikisuosikkiani Cascade220-villalankaa - ei voi mennä pieleen.

Yksi kiertäen oikein, yksi nurin -mallilla piposta tuli varsin napakka, mutta se myös joustaa pään mukaan. Päättelin pipon Cousteau-tyyliin.

Pari syksyä sitten yksi kummipojistani sai Minecraft-pelaamiseensa liittyen pipon, jota koristi yksi pelin perushahmoista. Tänä syksynä kaksi muuta kummipoikaani tulevat saamaan vastaavan pipon. Heistä vanhempi halusi vaaleansinisen pohjan, ja päädyin sattumalta Dropsin baby merinoon, joka niin kerällä kuin neuloessa tuntui oikein mukavalta.

Nuorempi taas halusi maata ja taivasta. Niinpä neuloin vihreästä Jannesta alaosan, kun taas taivaan toteutin samalla vaaleansinisellä, jota käytin jo edellisessäkin pipossa.

Alun perin ohje on napattu täältä: http://wiremysoul.blogspot.com/2012/11/free-minecraft-creeper-knitting-chart.html Olen sovellellut sitä lankojen mukaan. Nyt loin 84 silmukkaa ja käytin 4-koon puikkoja sekä kaksinkertaista lankaa. Kuvion langat olivat paksumpia, joten ne neuloin yksinkertaisina.

Se tulee taas!

Sukka-Finlandia tulee taas! Viime vuonna startattiin Suomen 100-vuotissyntymäpäivänä ohjeella, josta syntyikin yksi suosikeistani.

Seuraavaan suunnittelijat on valittu, testineulonta on taustatiimillä menossa ja viime vuodesta on varmasti hyödynnetty se kokemuspohjainen palaute, jonka me osallistujat annoimme.

Viime vuoteen verrattuna on tuloissa varsinainen pika-Finlandia, sillä tapahtuma alkaa vasta loppiaisena eli 6.1.2019 ja päättyy jo 20.3.2019, joka muuten on kevätpäiväntasauksen päivä.

Ollaan kuulolla!

Muistathan koko Sukka-Finlandian sivuston https://sukkafinlandia.fi/

Viime vuonna varustauduin antaumuksella ja liitin jokaisen neulottavan parin johonkin suomalaiseen suureen urheilusankariini. Katsotaan, kuinka tällä kertaa käy.

Rakkaudesta lajiin

Rakkaan työkaverini tytär on niin lahjaks jalkapalloilija, että hän on Suomen U17-naisten jalkapallomaajoukkueen kapteeni. Ja tämä joukkue on raivannut tiensä marraskuussa pelattaviin MM-kisoihin, jotka järjestetään Uruguaissa.

Koska olen tytön uraa seurannut niin kauan, kuin hän on palloa pelannut, ja olen saanut häntä opettaakin koko yläkoulun ajan, kysyin, mitä neuloisin lämmikkeeksi. Äitinsä toivoi pitkiä villasukkia.

Kaivelin kätköjäni ja Wetterhoffin hyllyjä. Kasasin keon ja etsin jemmoistani suuntaviivoja. Vielä ensimmäisen sukan ollessa puolivälissä säärtä en tiennyt, millaiset sukista neulotuisi - eläköön hahmotuskykyni. Työnimellä ”Rakkaudesta lajiin” nitkutelin eteenpäin.

Lankana on pääosin Maijaa ja tilkkeinä muita samanvahvuisia lankoja. Sukansuussa resorina on valepalmikkoa, muutoin sukka on sileää neuletta. Aloin 70 silmukalla, josta kaventelin niin, että terässä on 56 silmukkaa.

Sydänkuvio on peräisin kirjasta Vilukissan villasukat - kirjoneulesukat isoilla puikoilla, pelinumeron piirustelin itse. Ehkä sukat olisivat voineet olla heleämmät, mutta hehkukoon varressa Suomen värit nyt, kun pohjalla on myös tummempia ja arkisempia vaiheita.

Palmikko ja patentti ne yhteen sopii

Sattuipa somasti syntymäpäivänäni, että lahjakas, taitava ja tuottelias Johanna Ärje (tunnetaan myös nimimerkillä Neulisti ja blogistaan Missä neuloimme kerran) hyväksyi minut testineulomaan ohjeitaan Pioni.

Lankavarastostani ihme ja kyllä löytyi melko sopivaa lankaa, aina kaunista Rowanin Felted tweediä, jossa on villaa 50%, alpakka 25% ja viskoosia 25%. Vaikka tämä lanka on hieman höytyilevä, pääsi neuleen erilaiset pinnat kohtuudella oikeuksiinsa.

Ensin ranteesta ranteeseen ja sitten kainalosta helmaan kävi neulojan tie. Mitä pidemmälle työ edistyi, sitä enemmän myös kissamme nautti tästä neuleesta.

Käsitykseni patenttineuleesta päivittyi komeasti projektin aikana. Aivoissani kohta ”patenttineule” oli jäänyt 1980-luvulle Seppälän persikan- tai mintunvärisiin lötköihin akryylineuleisiin. Oli siis jo aikakin saada tuuletusta. Helman edetessä ryhdyin pohtimaan, mitä seuraavaksi neuloisin patentilla. Ainakin yhden kaulaliinan haluan heti ja äkkiä. Tai vasta sitten, kun joululahjaurakat on ohi.

Kaunis neule tarvitsee kauniit napit. Lankaputiikki Silmukka ratkoo tämänkin ongelman, sillä sieltä löytyi isoja (halkaisija noin 4 cm) kookosnappeja. Niitä on hankittava varmaankin varastoon, sillä ovat niin kauniita.

Eivätkä hillityn ja ajatellun kokonaisuuden yksityiskohdat jääneet napeilla herkutteluun. Kun nappulista ja kaulus oli neulottu, pääteltiin se ”kaistale” i-cordilla.

Lämmin, pehmeä ja hyvin laskeutuva neuletakki päätyikin sisarelleni, koska oma työsyksyni alku kaikkine mullistuksineen osui liki samaan kuin testin alku enkä ajoin kyennyt kyhäämään edes oikeaa silmukkaa. Oli hyvin helppoa antaa kaunis neuletakki siskolleni, jonka syntymäpäivänä ovat aina pionit kukassa.

Keskiyöllä Pariisissa

Toukokuussa alkoi tulla vihjeitä siitä, että taitava Veera Välimäki veisi meidät huivillaan keskiöiseen Pariisiin. Pyydystin ohjeen ja asetin tavoitteeksi löytää Jyväskylän neulefestareilta langat, jotka sopisivat sekä huiviin että siskolleni. Tämä tarkoitti mahdollisuutta dramaattisiinkin yhdistelmiin.

 Ohjeen lisäksi minua hommaan innosti Lankaputiikki Silmukan kesä-kal, johon meinasin ehtiä tälläkin huivilla.

Aloitin neulomisen Ikke-firman langalla Silky merino yak (värinä Romanov), joka nimensä mukaisesti sisältää silkkiä (20%), merinoa (65%) ja jakkia (15%). Vyyhti riitti mainiosti ensimmäiseen osaan huivissa, ja näin ollen pitsineuleosuus tuli neulotuksi yksivärisellä langalla.

Seuraavaksi vuoron sai toinen minulle uusi lankatuttavuus: Petrichoryarnsin merinolanka, jonka värit vaihtelivat hillitysti.

Helmalangaksi valitsin Madelinetoshin Prairie-langan, jota neuloin kaksinkertaisena.

 Huivi oli nautinnollista neulottavaa, mitä edistivät langat, joiden näppituntumakin oli liki taivaallinen. Toinen syy on nerokas ohje, joka toi tullessaan mainion tavan lisätä silmukoita ja viimeistellä reunat i-cordilla. Huivi, jonka voisi neuloa toiste!