Joulusiivousta kai tämäkin

Meillä kun ei joulunakaan kökötetä komeroissa, ei niitä myöskään siivota pyhiksi. Sen sijaan minä enemmänkin levittelen ja sotken, perinteisesti jauhoja keittiössä ja lankahommia muualla. Taannoin oli havaittavissa uudistusta - onnistuin likimain yhdistämään nämä kaksi.

Työkaverit olivat keränneet minulle avokadon kiviä (36 kpl) ja yksi tuttavani oli tuonut kiinanruusun kuihtuneita kukkia. Eksyttääkseni ajatukseni syksyn työrupeaman jälkeen muualle ja kohti virkistystä ryhdyin 13.12. värisopan keittoon.

Kuten sähkölampun valossa kuvatuista langoista voi päätellä, ei mennyt niin kuin siinä yhdessä pitäjässä. Avokadon kivet olisivat ilmeisesti tarvinneet myös kuorta. Mutta koska sitä ei ollut, huitaisin maustekaapista kattilaan mitä ilmeisemmin jo vuosikertaa olevat kurkumat. Ja kas, kyllä tuli lämmin keltainen, aika lähellä yleisintä auringonkukan sävyä.

Kiinanruusun kuihtuneista kukista olin nähnyt jossakin kuvassa tulevan syklaamin punaista. Oli ilmeisesti eri lajiketta kuin minulla olevat nuput, joista sain irti puuterihkoa. Taas tuumaamaan. Muistin pakastimeen hautautuneen 1,5 litran mustikkasurvospurkin (liian iso meillä arjessa, siksi pyörinyt etiketistä päätellen pitkään pakastimen nurkasta toiseen), josta sulatin osan. Ja kas, kyllä tuli kaunis violetti!

Sitten alkoikin joululimppujen leivoskelu. Eikä taaskaan tarvinnut siivota.

Ihan vähän virkkaankin

Kukaan ei varmaan tänä päivänä ylläty, kun teini tahtoo jotakin, millä omalta osaltaan voisi jarruttaa maapallomme pahoinvointia. Sain ukaasin tahi toiveen, että tarvitsisi virkata kestovanulappuja.

Aikani vetkuttelin, koska virkkaaminen "ei oo mun juttu". Sitten innostuin kuvahakutoimintojen kautta löytyneistä monista kauniista ratkaisuista. Päädyin yhdistämään ainakin kaksi ohjetta sekä Dropsin Paris-langan (100% puuvillaa). Etsinnässä on seuraavaksi puuvillaa eettisempi lanka, mutta toistaiseksi mennään tällä. Onneksi osa langan värivaihtoehdoista on kierrätyspuuvillaisia.

Ihanat kummityttönikin lupautuivat koehenkilöiksi. Tällä ohjeella näitä lappusia on yllättävän kiva virkkailla. Ja Paris-langan värivaihtoehtojen äärellä vasta kivaa onkin!

Niitä pehmeitä paketteja

Historiallisen pimeän loppu syksyn aikana sain sentään kutoa nitkuteltua ja kuvattua joululahjuksia. Muistiin merkitseminen sen sijaan oli ylivoimaista - ei huvittanut nököttää koneen ääressä etenkään kun innostuin kokemaan elämäni ensimmäiset silmätulehdukset. Nyt stten kurotaan kiinni.

Sukat ovat helppoja tehdä ja aiheuttavat tyytyväisyyttä. Minä tosin inhoan toisen sukan tekoa, mitä ei auta edes se, että on useampi yhtaikaa kesken. Isä sai harmaat, löperöt unisukat (Katian uusi pehmeä sukkalanka, jonka vyötteen jo hukkasin) ja yksi kummitytöistä sekä neidin kaveri raitasukat Seitsemästä veljeksestä. Näissä kaikissa yksi sukkasuosikkini eli 3 oikein, 1 nurin.

Kampaajani Tessu välttyi viime joulunakin yllätyksiltä, kun kyhäsin taas ja jälleen hänelle säärystimet. Toivottavasti lämmittävät niin seisten työnsä tekevää kuin aktiivisesti vapaalla liikkuvaa.

Yksi kummitytöistä toivoi pipoa ja antoi värivaihtoehdot. 2018-vuoden hitti Oslo-hat syntyi hänelle Coop Knitsin Socks Yeah -langasta (75% merinoa, 25% nylonia), jota olen ilokseni useasti löytänyt Lankakauppa Snurresta. Tässä sukkalangassa on houkuttelevia sävyjä ja kaunis kiilto.

Äidin joulusukat olivatkin kesken arviolta 56 viikkoa. Innostuin kovasti loppu syksystä 2018 Taito-lehden mysteerineulonnasta, jossa saatiin osissa Emma Karvosen sukkaohje Lumikellot. Pääsin kantapäihin asti, mutta sitten menivät aikataulut solmuun ja homma jäi sikseen. Kesällä oli luonnollisesti liian aikaista ryhtyä jouluhommiin, joten taas tuli kiire. Niinpä terät ovat sileää neuletta. Lankana oli joku Vuorelman sukkalanka, joka oli toki mukavan tuntuinen, mutta hieman lohkeileva.

Tärkeä, tärkeä ystäväni on todellinen värien mestari ja taitava kaikessa, mitä käsilläänkin tekee. Siitä huolimatta sukitan häntä, ellen lahjo huiveilla. Jouluksi (kirjaimellisesti - vein sukat 24.12. postilaatikkoon) kudoin tänä vuonna harmaan harmaat sukat, sillä halusin kokeilla, miten ammoin Novitan lehdestä napattu kuvio toimisi näinkin lähellä toisiaan olevilla väreillä. Vaaleampi harmaa oli Regian jotain, tummempi Maijaa.

Viime vuonna olen lähemmin saanut tutustua nuorimpaan tätiini, jolle on menossa nämä todelliset #zeroyarnwaste-sukat - raitalangan ajoin ihan loppuun, yksiväristä jäi tippa, jonka olen käyttänyt korttien yms. kiinnittämiseen. Perussukat 3 oikein, 1 nurin -suosikillani.

Piti ehtiä pakettiin -osastoa edustaa tämä syksyn 2019 yksi kauneimmista pipo-ohjeista Vuono hat. Onneksi en vuotta aiemmin sanaut aikaiseksi pipoa, jonka meinasin neidille neuloa, sillä tämä ihastutti meitä molempia heti. Alkupeärisessä ohjeessa on mm. mohairia, joka tuntuu nykyään olevan kovin in, mutta tämä on nitkuteltu Lankaputiikki Silmukasta ostetusta Isagerin Alpaca 1 -langasta kaksinkertaisena.

Aroniasoppaa ja sipulikeittoa

Elokuun viimeisinä päivinä kaivoin kuukautta aiemmin alunalla purettamani langat - pääosin Regian ohutta sukkalankaa ja Novitan Nallea - esille ja noukin terassin reunalta noin kolme litraa marja-aronioita. Nurkissa oli myös hieman puna- ja keltasipulien kuoria.

Torstai-ilta oli lämmin. Niinpä viritin irtolevyn jatkojohdon avulla terassin pöydälle ja annoin sopan hautua. Siirsin langat väriliemineen ämpäriin perjantaina ja jätin ne uiskentelemaan lauantai-aamuun asti.

100% villaa olevan "matkamuiston" halusin värjätä sellaiseksi, että se istuisi mukavasti samaa lankaa olevien aiempien värjäysten kaveriksi. Niinpä ajattelin aloittaa punasipulinkuorista. Tulos oli minulle riittämätön - ei oikein mitään ja ehkä melkein oliivin vihreää. Niinpä vaihdoin veden ja sipulinkuoret keltasipuliksi. Lopputulema olikin jo aika kivaa, melkien kuparia.

Lauantaiaamuna kokosin ämpärit ja etikan kottikärryihin. Suuntasin kulkuni läheiselle matonpesupaikalle, jota uskalsin turvallisin mielin käyttää huuhtelemiseen, olihan minulla vain kasvivärejä. Ja sitten kotiin niin kuivattamaan lankoja kuin kahvittelemaankin.

Ehkä syyslomalla vanhempien mökin saunaterassilla on vielä alunasoppaa keiteltävä talven varalle.

KaveRai-Rai

Leeni Hoimelan Rai Rai -neule  (https://www.ravelry.com/patterns/library/rai-rai-sweater) oli jo pitkään kaivertanut mieltäni neuleena, joka olisi ehdottomasti pakko saada. Niinpä kun keväällä mietimme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa yhteisneuletta, tyrkytin ohjeeksemme Rai-Rain. Ja sekös Ninjalle passasi.

Oma KaveRai-Rai lähti kehittymään todelliseksi neulekaveruuden neuleeksi, johon sain raitoina liitettyä monta tärkeää harrastusystävää. Pohjana on alati toimiva kestosuosikkini Malabrigo sock, jota 3-puikoilla nitkutellessa kului 300g. Raitalankoja sain niin Ninjalta, naapurin rouvalta kuin Silmukan väeltä ja Snurresta. Yarn of Berlin -langan luoja Steffi osui seurakseni Jyväskylässä ja antoi hänkin herkullisen näytevyyhdin, josta pyöräytin yhden raidan.

Ohje on looginen ja helppo, kauluskin tulee heti valmiiksi eikä vaadi ryhtymistä erikseen. Hihojen ja helman pituutta on helppo säättä, koska tämäkin malli neulotaan ylhäältä alas. Kevyt ja hyvin istuva neule, jonka ohjetta hyödyntäen voisin tehdä vaikka kuinka monta neuletta.

Sukkakirjasatoa

Liekö totta vaiko vain näppituntuma, mutta tänä vuonna on tainnut ilmestyä enemmän sukkakirjoja kuin kuivan kesän jälkeen sieniä. Monesta olen haaveillut, muutamaa lehteillyt, osasta aion kirjelmöidä Joulupukille ja liian moni jää vahingossa huomiotta. Yritän tähän listata edes jonkun.





Marttojen sukkakirja lähtee perusteista ja tarjoaa niin perussukkia, pitsisukkia kuin kirjoneulettakin. Kirjan ohjeilla voi neuloa vaikkapa Martta-ystävälleen hänen martta-asuunsa sopivat sukat tai yllättää jouluna ystävän himmelikuvioisella sukkaparilla. Paikoin itse kaipaan parempia kuvia, joista näkisi esimerkiksi, miten pitsikuvio asettuu jalan "etupuolelle" niin sääriluulle kuin jalkapöydällekin.







Tiina Kuun kirjoneulesukat ovat mielestäni jo taidetta. Sukkia, joita ei tungeta pahanhajuisiin saappaisiin. Sukkia, joita nostetaan sohvapöydälle näytille ja joiden herkistä kuvioista nautitaan niin tehden kuin katsellenkin. Kirjan hankintaa harkitsen, sillä ainakin tällä hetkellä nitkuttelen käyttösukkia arkeen.


Suuri suomalainen toivesukkakirja -sarja muistaa myös miehet ja uusimmassa osassaan lapset. Iloa ja huumoria ei näistä puutu. Ja koska takana on useampi suunnittelija, löytyy varmasti ohjeita joka makuun.








Kuten tiedämme, ei villasukista puutu hyvää mieltä. Nyt tämä ajatus on paketoitu kansienkin väliin:



Hidasta elämää -sarjan sukkakirjasta löytyvät ohjeet mm. Ilo-, Rakkaus-, Tsemppi- kuin Lempeysvillasukkiinkin.

Jonosta ohi - Väntahal-huivi

Olen saanut uuden kahvikaverin, Markun. Hänellä on sekä mielenkiintoiset jutut että tällä hetkellä kurja elämäntilanne. Sovimme eiliselle eli perjantaille tapaamisen. Niinpä keksin jo tiistaina, että nitkuttelen huivin viemisiksi. Ja ne keskeneräiset nitkutelmat saivat taas hetken lisää aikaa lojuakseen nurkissa.

Tuumasta toimeen ja penkomaan lankavarastoja. Kokosin Isagerin Hihgland silkiä, Dropsin Alpacaa sekä Tukuwool sockia. Näistä raidoitin huivin, jonka pintaneule on yksi huivisuosikeistani: oikealla puolella kaikki silmukat oikein, nurjalla reunasilmukoiden välissä 2 oikein, 2 nurin -pintaa.

Toivottavasti huivi lämmittää!