Aroniasoppaa ja sipulikeittoa

Elokuun viimeisinä päivinä kaivoin kuukautta aiemmin alunalla purettamani langat - pääosin Regian ohutta sukkalankaa ja Novitan Nallea - esille ja noukin terassin reunalta noin kolme litraa marja-aronioita. Nurkissa oli myös hieman puna- ja keltasipulien kuoria.

Torstai-ilta oli lämmin. Niinpä viritin irtolevyn jatkojohdon avulla terassin pöydälle ja annoin sopan hautua. Siirsin langat väriliemineen ämpäriin perjantaina ja jätin ne uiskentelemaan lauantai-aamuun asti.

100% villaa olevan "matkamuiston" halusin värjätä sellaiseksi, että se istuisi mukavasti samaa lankaa olevien aiempien värjäysten kaveriksi. Niinpä ajattelin aloittaa punasipulinkuorista. Tulos oli minulle riittämätön - ei oikein mitään ja ehkä melkein oliivin vihreää. Niinpä vaihdoin veden ja sipulinkuoret keltasipuliksi. Lopputulema olikin jo aika kivaa, melkien kuparia.

Lauantaiaamuna kokosin ämpärit ja etikan kottikärryihin. Suuntasin kulkuni läheiselle matonpesupaikalle, jota uskalsin turvallisin mielin käyttää huuhtelemiseen, olihan minulla vain kasvivärejä. Ja sitten kotiin niin kuivattamaan lankoja kuin kahvittelemaankin.

Ehkä syyslomalla vanhempien mökin saunaterassilla on vielä alunasoppaa keiteltävä talven varalle.

KaveRai-Rai

Leeni Hoimelan Rai Rai -neule  (https://www.ravelry.com/patterns/library/rai-rai-sweater) oli jo pitkään kaivertanut mieltäni neuleena, joka olisi ehdottomasti pakko saada. Niinpä kun keväällä mietimme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa yhteisneuletta, tyrkytin ohjeeksemme Rai-Rain. Ja sekös Ninjalle passasi.

Oma KaveRai-Rai lähti kehittymään todelliseksi neulekaveruuden neuleeksi, johon sain raitoina liitettyä monta tärkeää harrastusystävää. Pohjana on alati toimiva kestosuosikkini Malabrigo sock, jota 3-puikoilla nitkutellessa kului 300g. Raitalankoja sain niin Ninjalta, naapurin rouvalta kuin Silmukan väeltä ja Snurresta. Yarn of Berlin -langan luoja Steffi osui seurakseni Jyväskylässä ja antoi hänkin herkullisen näytevyyhdin, josta pyöräytin yhden raidan.

Ohje on looginen ja helppo, kauluskin tulee heti valmiiksi eikä vaadi ryhtymistä erikseen. Hihojen ja helman pituutta on helppo säättä, koska tämäkin malli neulotaan ylhäältä alas. Kevyt ja hyvin istuva neule, jonka ohjetta hyödyntäen voisin tehdä vaikka kuinka monta neuletta.

Sukkakirjasatoa

Liekö totta vaiko vain näppituntuma, mutta tänä vuonna on tainnut ilmestyä enemmän sukkakirjoja kuin kuivan kesän jälkeen sieniä. Monesta olen haaveillut, muutamaa lehteillyt, osasta aion kirjelmöidä Joulupukille ja liian moni jää vahingossa huomiotta. Yritän tähän listata edes jonkun.





Marttojen sukkakirja lähtee perusteista ja tarjoaa niin perussukkia, pitsisukkia kuin kirjoneulettakin. Kirjan ohjeilla voi neuloa vaikkapa Martta-ystävälleen hänen martta-asuunsa sopivat sukat tai yllättää jouluna ystävän himmelikuvioisella sukkaparilla. Paikoin itse kaipaan parempia kuvia, joista näkisi esimerkiksi, miten pitsikuvio asettuu jalan "etupuolelle" niin sääriluulle kuin jalkapöydällekin.







Tiina Kuun kirjoneulesukat ovat mielestäni jo taidetta. Sukkia, joita ei tungeta pahanhajuisiin saappaisiin. Sukkia, joita nostetaan sohvapöydälle näytille ja joiden herkistä kuvioista nautitaan niin tehden kuin katsellenkin. Kirjan hankintaa harkitsen, sillä ainakin tällä hetkellä nitkuttelen käyttösukkia arkeen.


Suuri suomalainen toivesukkakirja -sarja muistaa myös miehet ja uusimmassa osassaan lapset. Iloa ja huumoria ei näistä puutu. Ja koska takana on useampi suunnittelija, löytyy varmasti ohjeita joka makuun.








Kuten tiedämme, ei villasukista puutu hyvää mieltä. Nyt tämä ajatus on paketoitu kansienkin väliin:



Hidasta elämää -sarjan sukkakirjasta löytyvät ohjeet mm. Ilo-, Rakkaus-, Tsemppi- kuin Lempeysvillasukkiinkin.

Jonosta ohi - Väntahal-huivi

Olen saanut uuden kahvikaverin, Markun. Hänellä on sekä mielenkiintoiset jutut että tällä hetkellä kurja elämäntilanne. Sovimme eiliselle eli perjantaille tapaamisen. Niinpä keksin jo tiistaina, että nitkuttelen huivin viemisiksi. Ja ne keskeneräiset nitkutelmat saivat taas hetken lisää aikaa lojuakseen nurkissa.

Tuumasta toimeen ja penkomaan lankavarastoja. Kokosin Isagerin Hihgland silkiä, Dropsin Alpacaa sekä Tukuwool sockia. Näistä raidoitin huivin, jonka pintaneule on yksi huivisuosikeistani: oikealla puolella kaikki silmukat oikein, nurjalla reunasilmukoiden välissä 2 oikein, 2 nurin -pintaa.

Toivottavasti huivi lämmittää!

Lumivuoria testaamassa

Maaliskuussa tupsahti Elly Fales -nimiseltä suunnittelijalta testauspyyntö Laine-lehteen ohjeestaan, joka ilmestyisi tämän vuoden aikana. Sittemmin paljastui, että sukat ovat esillä lehdessä numero 9.


Tällä kertaa koeteltavaksi sain sukkaohjeen nimeltä Mountain Snow Socks, jossa olisi ollut mahdollista varioida monin tavoin. Päädyin kuitenkin yhdistämään luottoharmaani - tällä kertaa Arwettalta (80% superwash merinoa, 20% nylon; 201m/50g) - ja kirjavan Malabrigon lopun, jonka olin saanut ystävältäni Neulovalta Ninjalta.


Puikoiksi ohjeistettiin ottamaan kokoa 2 olevat kepakot, mikä teki omien hartioideni ja löysän käsialani vuoksi neulottavasta haasteellista. Niinpä olin ajoin "pakkolomalla" rakkaasta harrastuksestani. Mutta valmista syntyi.

Malli oli leppoisa nitkuteltava. Kaunis kuvio syntyi loogisesti. Koska tein testauksen ohjeenmukaisesti, eivät nämä sukat mahdu paksuihin koipiini. Onneksi sukille löytyy aina ottajia. Enää puuttuu ne pingotuspalaset, joiden kanssa saisin viimeisteltyä sukat...

Vieraita Pariisista

23.-24.8. vieraili hurmaava Anne hengästyttävien lankojensa kanssa Pariisista Tampereella Lankaputiikki Silmukassa. Sinnehän oli sännättävä heti ja oitis perjantaisen työpäivän päälle - etteivät ihanuudet vain lopu kesken ja koska olen siinä iässä, että saan hommata syntymäpäivälahjani itse.

Les Petit Point Parisiens -langoissa minutkin on huumannut niin värimaailma (näissä kuvissa turhan paljon harmaata, koska en ryhtynyt kuvaamaan ikkunaa vasten) kuin laatu. Ihania silmille, sormille ja sielulle! Merinoa, silkkivillaa, mohairia.... Ja löysinhän minä sekä lahjani että huivilangankin. Paljon muuta olisi löytynyt myös - jos ei muuta, niin edes varmuuden vuoksi -varastoon.

Annen langoille on varta vasten suunniteltu huivi Montmartre, joka syntyy esimerkiksi fingering-vahvuisesta langasta ja mohairista. Tätä huivia Silmukan väestä osa on jo alkanut neuloa, minä hyppään mukaan yhden sukan valmistuttua. 

Ja Pariisiin jos tie käy, puoti löytyy sieltä 24 Rue Véron, 75018 Paris -osoitteesta.

Vaivaamaan jäi mm. paksumpi, pörröisehkö lanka, josta oli Annen päällä oleva neuletakki - kuulemma vain kolme vyyhtiä vaatisi se.

Kahvinkeittoon

Koska värjääminenkin tuntuu olevan niitä hommia, jossa nälkä kasvaa syödessä, oli ehdittävä kesän aikana vielä kerran värjäämään sekä esikäsittelemään lankaa syksyä varten, jolloin ei vanhempieni mökkisaunan terassi ole aivan tavoitettavissani.

Keskitin tarmoni kahviin ja lepänkäpyihin, joita keittelin edellisenä iltana jonkin aikaa. Lankoina käytössä oli vitivalkoista Nallea (vahinko-ostos, mutta ei huono), luonnonvalkoista Kotikultaa sekä Regian luonnonvalkoista, värjäämiseen tarkoitettua ohutta sukkalankaa.

Isä vinosti hymyillen suunnitteli säästävänsä kattilallisen kahvia, kunhan sieltä on ensin langat ongittu pois. Sukulaisten ym. tärkeiden huoli on aiheeton - emme tarjoile tätä kahvia kuitenkaan kenellekään.

Kesäksi hankittu frisbeegolf-teline osoittautui yllättävän näppäräksi kuivaustelineeksi. Siihen oli helppo ripustaa langat ja sen sai siirrettyä varjoon, kun auringon suora paiste alkoi lähestyä.

Lepänkävyistä tuli tämänkertaisella annoksella toffeenväristä. Kuvassa vaalein oli vitivalkea Nalle, hieman tummempi (vatikuvassa noin klo 11-12 kohdassa) luonnonvalkeaa Regiaa. Oikealla ja alhaalla olevat ovat kahvilla värjättyjä, niissäkin vaaleampi alunperin vitivalkeaa. 

Ensi kesää varten opin näillä ensimmäisillä kerroilla ainakin sen, että värjättävän langan pohjavärillä kannattaa leikkiä. Parista some-ryhmästä sain varsin mielenkiintoisia neuvoja: yhdessä kehotettiin hankkimaan laatulankoja ja heistä joku tilaa lankansa ulkomailta, toisessa suositeltiin värjäämään lankoja joita käyttää.