Aallokossa

Harvoin innostun mistään huivista erityisesti, mutta keväällä näin sattumalta kuvia Onda d'Amore -huivista, josta innostuin heti ja oitis. Sattumalta Ilu oli hurauttamassa hätäensivastepiipaallaan naapurikuntaan Tervakosken puolelle ja perässäsäntäsin minä ajatuksenani joku tosi värikäs.

Mutta aallon tiestä tulikin varsin armas. Ratkaiseva tekijä oli Ilun mohair, jota löysin sävyssä Jääkarhukarkki. Alkuperäisessä ohjeessa ei oe mohairia, mutta halusin kokeilla, miten Ilun Fiddle, suosikkini koko loppu elämäni, juttelee mohairin kanssa.

Kokoa huiville tuli aitan seinällisen verran, mutta siitä huolimatta se on tosi kevyt. Pohjaväriä taisi mennä 100g, mohairia 50g ja toista kuvioväriä 50g. Mutta kuten kuvasta näkyy, kolmannenkin kuviovärin nappasin huivin "helmaan" - ratkaisu edisti lempinimeä Homehuivi vallan tehokkaasti.

Ohjetta kannattaa lulea sen verran tarkkaan, että malttaa osuttaa aallot pitkin huivia lomittain. Tai ainakin minun olisi niin kannattanut tehdä - se onnistui vasta helman kuuden "laineen" kohdalla.

 Lämmin, kevyt, pehmeä ja peittävä huivi! Hieman kutkuttelee jo idea jämälankaversiostakin.

Kolmen kopla puikoilla

2020 ostin Titityystä Isagerin Tiro-lankaa, joka koostuu pellavasta, bambusta sekä puuvillasta ja jossa on hurmaava näppituntuma ja värit. Olin ajatellut keostani jotakin perusneuletta kaksinkertaisella langastolla 4-koon kepakoilla. Sitten Anu-ystäväni pyysi testaamaam uusinta ohjettaan, joka on tulossa Taito-lehteen.

Triostapa ryhdyinkin paitaa synnyttämään, jotta olisi edes joskus valmiina kevyt kesäneule. Ohje on mainio ja jekkuisa, kuten Anun ohjeilla on tapana. Hieman alkuun tarkempaa hommaa ja sitten huristelua helmaa ja hihansuita kohti.

Nautin niin ohjeesta kuin langastakin. Kissamme tosin oli sitä mieltä, että kaiken maailman korsilangat ovat turhia, kun eläinperäisiäkin on saatavilla, ja pulautti karvapallon pingotuksessa olevan paitani rintamukselle.
 

Taas lennossa

Keväällä pääsin esineulomaan (tosin kutsu tuli tittelillä pre knitting) Laine-lehdessä ilmestyneen Lento-neuleen - perusneuleen raglan-olkineen ja 3/4-hihoineen. Äiti sai ensimmäisen ja tykännyt siitä kovasti.

Kevyt, lämmin, pehmeä neule jai kaihertamaan kovasti, ja niinpä nitkuttelin omaksi lämmikkeekseni toisen. Lankana oli Malabrigon kirjavaa merinoa (laput ym. etiketit jo aikoja sitten hukassa) sekä mohairia, 50g Les Petit Point Parisiens -ihanuutta ja sen täydennykseksi kaksi eri sävyä Austermannin kid-silk-mohairia. 

Elokuun loppupuolen valo teki kuvatessa kepposia. Tuo ylempi kuva lienee lähimpänä totuutta. 

 

Lapsi lähti maailmalle

Tarkka, harkitun tyylin ja värimaailman omaava, viluisehko esikoiseni on lähdössä maailmalle. Hän toivoi jo aikaa sitten keväällä näitä tiettyjä "kukkasukkia" ja kaiveli jemmastani langat, pohjaväriksi Maijaa ja kuvioväriksi Nallea. 

Lykkäsin ja lykkäsin aloittamista, kunnes päätin, etten aloitakaan, ennen kuin pääsykoetulokset ovat tulleet. Odotetut, positiiviset testitulokset saapuivat. Silmukoiden luominen lykkääntyi vedoten puuttuvaan asuntoon. Kun sekin järjestyi, alkoi salaneulonta. Onneksi lapsi oli kesätöissä kaupan kassalla. Valppaan lapsen kanssa oli pidettävä visusti huoli, ettei hommasta näy vilaustakaan.

47 kerrosta kuviota varressa eteni kohtuullisen sukkelasti, vaikka vaatikin tavallista enemmän keskittymistä. Kantapää ja terä menivätkin jo seurusteluhommina. Ja yllätys onnistui. Sain hyvinkin selitellä, missä välissä olin ehtinyt.

Festarimuistelmia Jyväskylästä

Kun on kerran päässyt Jyväskylän neulefestareiden makuun, on päästävä sinne toistekin. Ja kolmannen, neljännen.... kerran. Niinpä tänäkin kesänä junailin paikan päälle Tampereen aateystäväin kanssa - ja onnistuin houkuttelemaan mukaani myös uuden kollegani,  innokkaan ja valppaan neulojan. 

Vapuksi valmista -huivi-Kal huipentui melekin kaikkien valmiiden huivien ja neulojiensa yhteiskuvaan Toivolan pihalla. Laine Magazine lupasi ystävällisesti meille arvottavaksi yhden tuotteistaan, ja arvonnnan voitti ansioitunut neuloja Hannele, joka laati kuvassa näkyvän hurmaavan punaisen huivin.

Muutaman Jyväskylä-käynnin jälkeen jaksan aina huumaantua kokonaisvaltaisesta elämyksestä lankaisan väen keskellä. Jo junamatka yhdessä sovitussa vaunussa johdattaa päivään ja toisaalta kotimatkalla voi jakaa löytöjään ja yhdessä sulatella havaittua.

Toinen huippu kulma on vinkkien ilotulitus - tyylikkäitä, persoonallisia, rohkeita toteutuksia samastakin ohjeesta, pieniä ideoita tehdä toisin, eri tavalla ja paremmin.

Ja lankaa, sitä on läkähdyttävästi! Ilun Handun värejä on aina pakko ladata sieluun enkä saa niistä millään tarpeekseni. Nyt tosin oli vain pieni asia, täydennys väriin, jonka toteutussunnitelma on kuluneen kuukauden aikana muuttunut jo kolmisen kertaa.

Ilun kulta-kuparisen langan ohessa hotkaisin hieman yllättäen Kässäkerho Pom Pomin uutukaista, pellavaa ja villaa sisältävää Linnea Light -lankaa harmaana, vaikka tarjolla on monta muutakin oivallista väriä - kuva valitettavasti vaalentaa hiilen liiaksi.

Parasta päivässä taas on kuitenkin se yhteisöllisyys - olemme puhumassa samaa kieltä ja ymmärrämme, miksi on saatava vielä yksi vyyhti.

Ystäväni on kuin villasukka - kukkasia ja sukkasia

Yksi pitkäaikaisimmista ystävistäni löytyi, kun tahoiltamme pääsimme samaan opinahjoon aikoinaan kirjoitusten jälkeen ja aakkostuksessa osuimme samaan pikku ryhmäänkin. Tutustuminen alkoi ja kehittyi ystävyydeksi, jota on vahvistanut mm. se, että elämä sittemmin ja sattumalta toi meidät Kanta-Hämeeseen.

Hienostuneen maun ja huomaavaisen luonteensa ansiosta hän toimitaa minulle aina erilaisia ja toinen toistaan kiehtovampia lankakukkia. Yhdestä kukkakimpusta valikoin tämän Sheepjes-tuotannon sukkalangan ja ryhdyin laatimaan sukkaparia.

Laadintaa harrastin sattumalta kesän mittaan paikoissa, joissa olimme yhdessä opiskelijoina visiteeranneet, kuten Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa ja Suomenlinnassa.

3 oikein, 1 nurin -suosikkivarttani höystin joka 11. kerros tehtävällä valepalmikon sorttisella kuviolla, muutoin sukat ovat perussukat. Lanka oli todella pehmeää ja käypää huiviksikin. Toivottavasti se kestää sukissa. Materiaalitietojen puoelsta pitäisi kestää.

 

Kesän sukkahommia

Tänä kesänä olen taas harrastanut uusia alkuja enemmän kuin loppuun saatettuja. Sukkia on näppärä kuskata käsilaukussa eivätkä ne kuumemmallakaan kelillä hiosta sylissä. 

Nämä väri-iloittelut tein ystävälleni Neulovalle Ninjalle liittyen sekä yhteen haasteeseen että kutoakseni hänen värjäämäänsä lankaa. Oli ihan pakko kokeilla, miten sukan yleisväri muuttuu, kun jämälootasta ottaa kaksi erilaista yksiväristä kirjavan kaveriksi.

 Erinäisiä ammattilaisia, joita tarvitsemme kolotuksiimme, haluaisin muistaa enemmänkin neulomuksin. Sain sentään aikaiseksi hierojallemme "rasvasukat" eli +60 asteen konepesua kestävästä langasta puuvillasukat, jotka voi vetää jalkaan rasvauksen jälkeen vuodevaatteita suojaamaan. Itse käytän näitä rasvasukkia myös niin, etten aina rasvaa kinttujani vaan sukkiin imeytynyt rasva hoitaa hommaa, vaikka minä laiskottelen.

Rasvasukkia innostuin nitkuttelemaan pari paria lisää, kun vauhtiin pääsin. Ylitarkastaja-laadunvalvoja kissamme ei hommasta kuitenkaan innostunut, koska puuvilla ei kelpaa kollille.