Mutta miksei vanhassakin vara parempi ainakin toisinaan. Sain Kumitädiltäni pesukintaan, jonka hän oli laatinut äitinsä kasvattamasta ja jatkojalostamasta pellavasta.
Arvaapa vain, montako kertaa olen käyttänyt tätä ihanuutta kauneudenhoitoon ja rumuuden torjuntaan. No, enpä kertaakaan. Kaunis käsityö koristaa takkamme päätyä. Lanka-aarteitteni joukossa on samaa pellavaa vyyhdillinen.
Tuomelan Kässämarttojen puikkovelhoista eräs ihana rouva neuvoi minulle kirjoneulemallin, johon hermoni riittävät. Kahdella värillä kyllä juu, mutta puikolla on neulotavana vain yksi väri vuorollaan, kun lepovuorossa olevan värin silmukat kulkevat mukana nostamalla. Kokeneempien tumpintekijöiden mukaan esimerkiksi Novitan Puron loput saa mainiosti näin kulutettua, kun toisena lankana on jokin sopiva yksivärinen lanka.
Nyt työn alla kovan onnen neuletakki, joka ilmeisesti jo kolmannella tavalla alkaa olla toimiva. Siitä kenties lisää seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti