keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Mun van Gogh


Neljättä Laine-lehteä odotellessamme meitä viriteltiin tunnelmaan jo Jonna Hietalan ihanalla Mon Monet -neuleen ohjeella, joka tuli hankittavaksi Ravelrystä pari viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Ja kyllä, kaunis perusneule, joka laaditaan leuasta lantioon -mallilla. Mutta kun muuttelin sitä ja tätä ja vielä tuotakin kohtaa, alkoi MonMonet vaikuttaa enemmän omalta säätelyltäni.Värien dramaattinenkin vaihtelu taas toi mieleeni suosikki taiteilijani van Goghin.

Koska pyrin harventamaan liki itsestään paisuvia lankavarastojani (harmikseni myös muistan, kuinka paljon ja missä niitä jemmoja on), päätin hyödyntää muinoin jostakin ale-laarista pelastamani Noron Silk garden lite -lankakasan. Koska sitä oli vain 250g, hain Wetterhoffilta Langin Donegalia jatkoksi. Lisäksi ujutin kätköistäni sekaan 25g Rowanin ohutta tweed-lankaa.


No, ohjeen mukaan tarvittiin puikot kokoa 5. Lankojeni ja käsialani mukaan päädyin kuitenkin 4-koon kepakoihin. Lopullinen teos on päällä niin, että nurjat kerrokset ovat oikea puoli. Oman raidoitukseni (4 kerrosta Noroa, 2 kerrosta yksiväristä harmaata) tein koko ajan niin, että neuleen voisi pitää päällä kuinka päin vain. Työn alussa kyselin lähipiirinkin mielipidettä oikeasta puolesta. Tämä neuvoa antava kansanäänestys oli luvuin 6-0 sitä mieltä, että sileä oikea on neuleen oikea puoli. Sittemmin ainakin yksi on jo livennyt kannastaan.

Nuttu nurin, onni oikein,sanoo sananlaskukin. Nurja puoli päälle siis!

Koska puikkokoko oli ohjeeseen nähden erilainen, vekslailin myös silmukoita. Lisäsin helmaosaan pari kertaa 4s/kerros, jotta saisin paremmin laskeutuvuutta ja väljyyttä ruumiini haastavimmalle kohdalle.



Tällä systeemillä taidan neuloa toistekin nutun itselleni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti