No miltä nyt tuntuu?

Kaikki etapit ovat takana ja olen maalissa. Vihdoin! Tämä lienee päälimmäisin tunne. Matkan varrella olen moneen kertaan pohtinut, kannattiko leikkiin lähteä ja aikatauluttaa harrastustaan liki  kolme kuukautta sen mukaan, koska uusi ohje paukahtaa ruutuun. Monta muuta neulehommaa jäi sivuun, välistä tai haaveeksi - mikä tosin lienee normaali tilanne oikeasti muutoinkin.

Kun hiki on hetken kuivahtanut, kuola ja räkä pyyhittyy kasvoilta sekä välineet huollettu ja riittävästi jälkitankattu, on olo paljon tyytyväisempi. Tutustuin minulle uusiin sukkasuunnittelijoihin. Monta teknistä ratkaisua jäi kutkuttelemaan niin, että niitä tulen käyttämään toistekin. Ja ainakin puolet ohjeista tulen hyödyntämään tavalla tai toisella uudestaan. Kannatti!

Kiitos perheelleni (joka kesti tason laskun huushollinpidossa), siskolleni (joka osallistui lankojen välittämiseen), ystävälleni Riinalle (joka huolehti mm. hukkaamastani ohjeesta) ja harrastajille, joilta sain tarvittavaa tukea mm. Lankaputiikki Silmukassa ja Pienessä Nappipuodissa.

Ainakin kaksi päivää olin miettimättä yhtäkään sukankudinta, kunnes taas lankakasasta alkoi joukko jämälankoja heilutella ja houkutella. Niitä ennen kuitenkin "palkintoneule" sekä pari pientä keskeneräistä, jonossa sivuun tuupattua.

Kiitos Sukka-Finlandian järjestäjille!