Väittävät kovasti, että viimeistään kun Nuutti on vienyt joulun pois, alkavat härkäviikot. Näin minulle kotona ammoin uskoteltiin. Niinpä vielä hieman jouluksi menneiden nitkutelmieni muistelointia.
Syksyn 2018 neulehitti taisi olla Oslopipo eli Oslohat, jonka vallan moni puikoillaan pyöräytti. Minä laadin vain yhden, jonka sai ystäväni. Käytin ohjeen mukaista lankaa eli Arwetta Classicia, jota meni noin 120 grammaa. Pipon ohje on pelkkää suoraa törötystä, joten aion muistaa tämän mallin esimerkiksi automatkoille kudinta varustaessani. Koska se tulee korville noin nelinkertaisena, ei pitäisi tässä pää jäätyä lainkaan. Vaativan maun omaava lapseni oli sitä mieltä, että hänkin haluaisi - siis ainakin kaksi Osloa olisi listalla.
Kummitytöt alkavat ymmärtää, että lanka kääntyy monenlaiseen. Heistä yksi toivoi pitsipolvisukkia. Lähettelin joitakin kuvia tuumattavaksi, ja valituksi tuli Dropsin varsin joutuisa Eleonora-ohje. Puikkoina 2,5-kokoiset kepit ja lankana Regiaa - ei voi olla raskasta. Silkkinauha vielä koristeeksi sukansuuhun.
Koska en viitsinyt häättää mallijalkoja ulos pakkaseen, en myöskään juuri kuvannut sukkia. Siitä huolimatta näistä sukista muistettavaksi jäi polvisukan kapeneminen nilkaa kohti: takana oli kolme 8 silmukan sileää oikeaa pitsien välissä ja niistä kavennettiin säären edetessä liiat pois, jotta nilkassa joka kohdassa pitsien välissä oli saman verran silmukoita eli kolme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti