Jopas on vekotin

Aloin kesäkuun alussa pohjustaa langanvärjäämistä vanhempieni mökillä. Muutama kerä piti muuttaa vyyhdiksi. Se kävi likimain käden käänteessä, sillä isä haki vintistä ikivanhaksi kuvailemansa ja saattaa toimia -osastolle sijoittamansa esineen. Pölyt ja hämähäkinseitit huiskittiin pois, ja niin oli tämä viipsinpuuksi puhuteltu esine valmis kokeiluun.

Ja se toimi! Hyvin! Vanhempani saivat myös ankaran ukaasin: kyseistä esinettä ei mistään syystä eikä millään perusteella saa hävittää tahi tuhota.

Ryhdyimme viipsinpuun ikää arvioimaan. Se olikin yllättävän helppoa, sillä rungosta löytyi mummoni isoisän nimikirjaimet sekä ilmeisesti valmistumispäivä 20.1.1916. Kunnioitettava ikä!

Mummoni on aikanaan mm. kutonut Helmi Vuorelmalle kansallispukujen helmakankaita ja siitäkin syystä isäni on perehdytetty näihin aparaatteihin. Niinpä minua opastettiin kierroslaskurin suhteen: 60 kierrosta on pasma, joka "niputetaan" ja sitten jatketaan vyyhteämistä. Valitettavasti kierroslaskuri olisi vaatinut kalibroinnin tahi muun päivittämisen, sillä se tykkäsi kovasti edistää laskutehtävässään. Kielsin kuitenkin myös koneen roplaamisen.

Mutta kyllä oli kiva veivailla! Ja juuri siellä, missä tämä kaunotar on tehty.

Kuinka kauan kestää yhden vauvannutun neulominen?

Ystäväni on mitä kunnioitettavassa määrin äiti, sillä hänellä on viisi omaa lasta. Minua on siunattu sillä ilolla, että näihin lapsiin olen saanut tutustua jo siinä vaiheessa, kun perheessä oli vasta kolme lasta ja heistä vanhin  4-vuotias. Ja voi sitä onnen määrää, kun pääsin kuopuksen kummitädiksi!

Reilu vuosi sitten alkoi Ystäväni isoäitiys, joka näkyy olevan vallan innostavaa. Niinpä lupasin nitkutella pikkuisille nuttuja. Aloitin suloisen tytön neuleesta, jonka mallia jahtasin kyllästykseen asti. Löysin vihdoin jotakin kelpoista Dropsin ohjeistosta. Vaikka minulla ja ainaoikein-neuleella on pysyvä kriisi, selvisin hommasta palmikoiden avulla.

Lanka on matkamuisto Italiasta pikkuisesta Monte san Savignon kylästä, jossa lankakauppias ja kauppa-apunsa lienevät 1930-luvulta ja liikkeen valikoima useilta vuosikymmeniltä - kolme seinällistä katosta lattiaan likimain kaikkea paitsi meikäläisiä sukka- ja villapalttoolankoja. Siellä silmiini osui neljä kerää Rowanin Baby Merino Silk dk -lankaa (66% merinovillaa, 34% silkkiä), josta taisi kaksi kerää riittää tähän takkiin.

Sitten nuttu olikin pari kuukautta odottamassa päättelykeijua tai hyvää haltiaa, joka löytyi Lankaputiikki Silmukan neuletapaamisesta. Aatu teki huolellista työtä ja edisti ratkaisevasti neuleen viimiestelyä. Napitkin ovat Silmukasta.

Koko vuoden olen etsinyt pikkuisten neuleohjeita puikoille 2,5-3. Nyt niitä on nurkissani kohtuullisesti. Eikä suotta - vaaleanpunaisen takin tulevalla haltijalla on jo yksi serkku ja ihan pian syntyy toinen. Näiden seuraavien nuttujen valmistuminen tuskin kestää yhtä kauan kuin tämän, sillä ohjeeksi olen jo löytänyt paljon mieluisamman.

Hengästyttävän ihanaa lankaa - Biches et Bûches Le Petit Lambswool

Maijalla on laulussaan karitsa, mutta ainoana Suomessa Lankaputiikki Silmukassa onkin ihanaa karitsanvillaa kauniisti värjättynä ja muutoinkin neulomiseen vähintäänkin houkuttelevana ellei suorastaan pakottavana.  Biches et Bûches -yrityksen takana on skandinaavinen perhe, joka on asettunut Ranskaan. Heidän villansa tuotetaan ja kehrätään toisessa perheyrityksessä Skotlannissa. Lambswool eli karitsanvilla on lampaan ensimmäisen kerinnän villaa, minkä vuoksi se on erityisen pehmeää ja laadukasta. Ohut, kestävä, kuohkea, kevyt ja riittoisa lanka on samaan aikaan sekä pehmeä että aavistuksen rouhea.

Miksi sitten luoda taas uusi lanka maailmaan, joka tuntuu olevan tulvillaan kaikkia ihanuuksia? Astrid Troland, neulesuunnittelija, halusi neuleisiinsa langan, josta huokuu rakkaus villaan, luonnollisuuteen ja neulontaan. Näin amatöörin silmin ja sormin Le Petit Lambswoolissa tämä näkyy ja tuntuu. Värit ovat todella herkät, kauniit ja näennäisen yksiväriset - jokaisesta löytyy pientä eloa. Ne ovat kauniita niin yksinäänkin kuin kirjoneuleissa ja taitavat viihtyä esim. Isagerin lankojen kaverina.

"Strategiset mitat" ovat seuraavat:

100%  karitsanvillaa

50 g vyyhti / 248m

3-3,5 puikot suosituksena, jolloin

23-24s/10cm -neuletiheys

pesuohjeina suositus käsipesuun ja tasokuivaukseen

Tästä ihanuudesta syntyy vaikka huivi tai kaksinkertaisena Weekend-neule.

Sukkakevät menossa

Vaikka aloinkin helmikuussa Laineen inspiroimana Nerea-neuleen nitkuttamisen, on tästä keväästä kehkeytynyt sukkakevät. Langanloppuja olen yhdistelyt eri tavoin kutomalla omiin koipiini parit sukat.

Paksummat sukat syntyivät jämistä, jotka löysin Kummitätini siivoamasta aarteistostaan.

Ohuemmat taas syntyivät siitä ikuisesti riittävästä kerästä, jonka Sisareni keri meillä joulupäivänä 2017 ja josta hän jo sai pitkävartiset sukat.

Syntymäpäiviä olen muistanut parilla parilla. Ensin vein Tädilleni sukat, jotka neuloin Regian sormiakin hivelevästä Merino Yak -langasta (58% villaa, 28% polyamidia, 14% jakkia). Ohjeena oli ikisuosikkini "Lehtisukka" eli Embossed Leaves Socks kirjasta Favorite Socks - 25 Timeless Designs from Interweave.

Samalla ohjeella viuhutin menemään, kun hersyvä emerita-kollegani kaikkien meidän ihmeeksemme ikääntyi. Lankana tällä kertaa oli keväisissä väreissä ilakoiva ja minulle ihan uusi tuttavuus Svarta Fåretin Frost (75 % villaa, loppu polyamidia). En myöskään ole aiemmin yhdistellyt pitsineuletta ja kirjavaa lankaa, mutta sukkien saajasta johtuen halusin sekä luontokuvion että kevään värit samaan pakettiin.

Ja tutustuinpa Novitan Venlaankin, josta sukat valepalmikolla kuvioituna nitkuttelin työkaverini Äidille pienenä kiitoksena minulle kierrättyneestä untuvatakista. Näppituntumani mukaan taisi tämä lanka tulla koetuksi kerralla.

Sitten kuulin kollegastani, joka julkeaa jäädä eläkkeelle juuri nyt, kun olemme asettumassa samaan työpaikkaan. Tälle aina luotettavalle työkaverille ja armottoman ahkeralle kalastajalle, joka on pitänyt meitäkin jo parina talvena kuhafileissä, oli tietenkin laadittava jotakin pientä lämmikettä. Ja kas, kaikki alkoi taas jämäkasasta - alankin epäillä omaavani jonkinlaisen räsymattogeenin.

Kasasta syntyi tällainen pari, jossa loppui kymmenen eri jämää. Tai kuten Lankaputiikki Silmukan Ellin kanssa pohdimme termiksi trendikkäämmin #zeroyarnwaste.

Pakottaako pipo päätä?

Talvella alkoi liikkua suvaitsemattomuuskeskustelun aallot neulemaailmassakin. En kohua juurikaan seurannut, sillä uskon itse äärimmäiseen ja kaikenlaiseen tasa-arvoon, jonka sisäistäminen osoitetaan mm. arkipäivän käytöksessä, teoissa jne. Minulle ei riitä se, että ostan jonkun suunnittelijan ohjeen tai jätän jonkun ostamatta.

Näissä aatoksissa ystäväni Neulova Ninja valisti minua Kate Davies -nimisellä suunnittelijalla , joka on mm. selättänyt erittäin vakavan sairauden muutama vuosi sitten ja jonka jonkin julkaisun väärinluennalla synnytettiin aikamoinen soppa.

Ihastuin oitis hänen ideoihinsa, estetiikkaansa sekä lankoihinsa, joissa on helppo nähdä Skotlannin luonto väreineen. Koska Neulovalla Ninjalla oli jo Otter Ferr, halusin saman "tiimipipon".

Aloitusreuna tuli heti neulottaessa viimestelyksi ja valmiiksi. Rento pipo (minulla kerrankin hieman löysä, kun otin liian paksua lankaa) kätkee niskaan vielä yhden yllätyksen, hiipan niputtamiseen valitun napin, jonka taas hain Lankaputiikki Silmukasta.

Tulin samalla testanneeksi Snurresta ostamani Coop Knitsin langan Sock Yeah DK:n, jonka näppituntuma on houkutteleva. Tästä langasta on myös ohuempi versio ja molempia mukavissa väreissä, joten tätä on helppo pitää muistilistalla. Raitoina minulla on Les Petits Points Parisiensin jotakin ihanaa vyyhdin loppua, joka niin ikään on Silmukasta kotoisin.

Mutta kyllä niin olen keväänkin mittaan miettinyt, paraneeko neulemaailmakaan jyrkillä mielipiteillä oikeasta ja väärästä tai sormenheristelyllä. Ensimmäistä kiveä viskomaan on harva kykenevä.

Pikku varpu eli Varpunen?

Jonna Hietala julkaisi talvella Varpu-nimisen neuleohjeen  joka on kevyt, ilmava ja nopea neuloa. Tyttäreni kokoon tarvitsi vain 250g Sandnesin Borstet Alpakka -lankaa.

Ja kuinkas ollakaan, uhmasin ohjetta. Otin pari kokoa pienemmät puikot ja näillä 8-koon kepakoilla pyöräytyin neidolle neuleen, joka odotti pari kuukautta päättelypuuskaa ja kuvausilmoja. Hieman pidemmän olisin toki voinut neuloa, mutta langan loppuminen ratkaisi asian puolestani.

Helppo, huoleton neule ja neulottava! Kevyt kuljettaa mukana.

Mutta on se kumma, kun ei tuo päätteleminen huvita! Tänäkin keväänä näitä viikkokausia viimeistelemistä vailla valmiita on ollut vaikka monta nurkissa, nyt onneksi enää yksi vauvannuttu, joka tällä menolla jää oitis liian pieneksi. Paljon mukavampaa on aloittaa uusi huivi (tai vaikka kaksi), sukat tai neulepusero, vaikka kuinka tiedän, että edestäni kuitenkin löydän ne päättelemättömätkin.

Tämän voisin nitkuttaa toistekin!

 Joulukuun lopussa Anu Ahoniemi pyysi minuakin testaamaan ohjeensa, jotta sen voisi lähettää julkaistavaksi maailmalle. Ohjeen idea - juuristo - oli niin kiehtova, että singahdin samantien Lankaputiikki Silmukkaan, kun satuin kerran kulmilla olemaan. Nappasin minulle uuden langan Malabrigolta Arroyon, joka on täyttä merinovillaa. Väri oli helppo valita, sillä olin läpi kyllästynyt loppu vuoden ikiharmaisiin päiviin.

Ja nyt kun ohje on julkinen, voin jo tällä herkutella. Lisää infoa Anun hienosta Juuret-ohjeesta löydät juuri ilmestyneestä Knitty-verkkojulkaisusta.

Kuten kuvista näkyy, neule ei hulmua minnekään eikä sen tarkoituskaan ole liehua. Neule muotoutuu joustinneuleen oheen tehdyilla silmukoiden lisäämisillä tai kavennuksilla kohdasta riippuen.

Alkuperäinen ajatus on hieman ohuemmalle langalle, mutta 3-puikoillakaan neulottuna ei neule ole liian paksu. Kesäisen version haluan tehdä tästä myös - joko napakkaa puuvillaa tai pellavaa. Ehdottomasti suosittelen!