Auringonpilkkuja ja muita kesäisiä

 Tamperelaisen neuleystäväni tapasin kesäkuun alkupuolella leppoisana iltapäivänä. Hänellä oli päällään energinen kirjoneule Soldotna Crop. No kas, pakkohan minunkin oli sellainen saada!

Kaivelin langanloppujani sekä yhden, ainukaisen vyyhdin dk-vahvuista Les  Petits Points Parisiens -herkkuani. Aikani niitä järjesteltyäni alkoi hahmottua järjestys.

Jos tekisin toisen, ottaisin 4,5-koon puikot, tuunaisin kaula-aukon isommaksi ja nitkuttaisin helmaa hieman pidemmäksi. Näistä huolimatta ohje oli hauska ja neule odottaa hieman viileämpiä kelejä. 

Siskolleni nikkaroin Katian Lincys-langasta Shelley Summer Top -neuleen. Väri, jonka olin ostanut sekä pellavan että juuri värin vuoksi, on oikeasti upeampi ja monisyisempi. Lanka taas oli lähes kierteetöntä.

Kuten niin monena kesänä, on varjoisalla terassillamme minulla apulainen mukana.

Ohje oli selkeä ja tarjosi ehkä kesä-KAL:nsa innostamana valmiiksi kaksi pituutta sekä molempiin niin yksi- kuin nelivärisenkin version. Oli helppoa valita oma vaihtoehto. Pehmeämmästä langasta tulisi hieman laskeutuvampi.

Ikioma muki

Kaikki alkoi siitä, kun Puusaaren Seija esitteli ihanaa, teettämäänsä mukia, joka oli tulossa arpavoitoksi hänen neulekanavalleen. Ajatus jäi itämään nousten taimelle vallan nopeasti: minulle kans! Ja niinpä kiireesti viesti taitavalle keraamikolle Karoli-yritykseen ja sopimaan strategiset seikat.

Ja kyllä! Kun kirmasin Napialan tehtaalle, jossa ainakin nyt on puoti auki torstaisin, oli minua odottamassa hurmaava teemuki - verenpaine kun ei kestä kerralla näin isoa kupillista kahvia - mestari itse sekä hänen muita tuotteitaan.

Mukien lisäksi tarjolla on mm. kannuja, erikokoisia kulhoja, kastikepulloja ja vaikkapa amppeleita. Tuotteilla on ikuisuustakuu siinä mielessä, että jos asiakas kerää tiettyä muotoa olevia astioita, saa niitä, vaikka tuotannossa muutoin olisi tehty muutoksia.

Nimeä vailla vielä

Liian pitkäksi on jäänyt paussi päivityksissä, mutt puikot sentään ovat heiluneet silloin tällöin. Yritän saattaa arkistoani ajan tasalle pikku hiljaa, vaikkei tämä atk-esineiden ääressä istuttu aika olekaan mitenkään mieleistä.

Pari vuotta sitten hommasin Tiirinkosken tehtaalta muhkeaa villaa, jonka viime kesänä ensimmäisenä värjäyksenäni humautin kattilaan keltasipulinkuorien kanssa. Kesän alussa aloin sitten tuumia ja pohtia, josko jotain nopeasti ja äkkiä saisin aikaan paksusta langasta paksuilla puikoilla. No, kolmisen kuukautta meni, ennen kuin palttoo valmistui, sillä sormeni eivät oikein viihdy näin tuhdin langan seurassa.

Ohjetta ei ole tai se on sitä omasta päästä -osastoa. Neuloa nitkutin suoraan kainaloihin etu- ja takakappaleet, sitten värkkäsin lyhyehköt hihat (lanka alkoi huveta huolestuttavasti) ja järjestelin kaikki lomittain yhdelle puikolle raglan-kavennuksia varten.

Lisää lankaa oli haettava. Se erä joutui kurkumakylpyyn ja puikoille ensin vuorotellen, sitten ainoana värinä.

Koska nautin oikean ja nurjan silmukan kesken pelaamisesta, on nappilistoissa levennettyä helmineuletta sekä helmassa, hihansuissa ja kauluksessa 2 nurin, 1 kiertäen oikein -järjestys. 

Ja näissä taas näkyy, kuinka kamera huijaa. Kaksi ylintä kuvaa toistavat värin parhaiten.

 

Värjäyskattila esillä taas

Jos kevät toi aikanaan maalarin, meille se toi tänä vuonna epämääräiset kasat ämpäreitä, nyssyköitä ja lankoja. Jäin nimittäin viime vuonna pahasti koukkuun lankojen kasvivärjäykseen.

Hyvinä apuina ovat toimineet pikkuserkkuni Elina ja niin Facebookin kuin muunkin internetin tarjoamat kokeneiden värjärien vinkit sekä kokemukset. Yritys, erehdys, uudelleen yritys, innostus ja onnistuminen lienevät osa prosessia.

Ylimmän kuvan dk-vahvuinen lanka ui kahvissa. Seuraavan maustoin kurkumalla. Sitten alkoikin aineksia puskea maasta siihen malliin, ettei ole ollut ideoista puutetta. erään sunnuntain lupiininlehtien keruuretki tuotti myös voikukan kukkia sekä kaatuneen koivun oksista irronnutta kaarnaa yms. Seuraavalla reissulla lähdin etsimään nokkosia, mutta löysin kaatuneen lepän, josta irtosi kuorta mukavasti.

Ja nyt olen keitellyt eri vaiheissa olevia lupiininkukkia.

Hätäapuensivastelankapiipaa kävi täällä!

Tämä kummallinen kevät on tuottanut monenlaisen mietteen joukkoon myös innovatiivisuutta ja iloa. Yksi näistä kohokohdista on ehdottomasti ollut diy-neulefestarimme, jonka koko lanka-annista vastasi Ilun Handu. Ilona pakkasi Handumobiilinsa täyteen toinen toistaan herkullisempia värjäyksiään ja ryhtyi ajamaan sinne, minne ensivasteautonsa haluttiin.

Ja minähän halusin. Sovimme päiväksi 10.6. ja paikaksi ystävällisen Sannan järjestämän laajan tontin Siinan piha ja puutarha sekä Brahen kirppis -liikkeiden pihasta (Eino Leinon katu 24, Hml). Säänhaltija oli myös suosiollinen, ja niinpä tarkenimme neuloakin tuntitolkulla.

Paikalle saapui innokkaita laatulankojen ystäviä niin täältä kuin Tampereeltakin. Alustavasti tuumimme toistavamme tapahtuman ensi vuonna - sen verran kätevältä ja virkistävältä tämä tuntui.

Oma saaliini oli poikkeuksellisen värinen, koska viime aikojen suosikki ostosteni sinisen ja harmaan sijaan halusin jotain muuta. Ilona itse ehdotti vedenvihreää settiä, sillä tavoitteenani oli löytää ohuesta merinosta ja mohairista sopiva yhdistelmä neuletakkiin. Ja kyllä, heti tekisi mieleni aloittaa, mutta jonossa on muutama keskeneräinen ja pari tilattuakin työtä.

Sukkia, sukkia, sukkia

Keskeneräisten neulepuseroiden keko ei mitenkään mataloidu eikä salainen testineule etene. Syytän tätä kummaa kevättä 2020, joka ei ainakaan minulle tuonut yhtään ylimääräistä vapaa-aikaa vaan lähinnä tahmeuden. Onneksi ystävät lenkittivät, astmapiippua kovennettiin ja sukkia valmistui.

Nallen pellavaista huitelin menemään sillä minulle niin tyypillisellä 3 oikein, 1 nurin -kaavalla, jota rikoin neulomalla nurin joka 10. kerroksen vuorotellen oikeiden silmukoiden "palkeissa". Kun sukat alotin, haaveissa oli viedä ne Italiaan tuttuun majapaikkaamme, mutta posti toimikoon välikätenä.

Jotakin kokousta varten tarvitsin taas sukanvartta. Niinpä jaoin kahtia raidallisen Seitsemän veljeksen lopun ja etsin kahta eri värierää olevat punaiset. Kahden kerroksen korkuisilla raidoilla niist tuli tämännäköinen yhdistelmä. Koska teen aina perussukkien varret joustinneuleella, näyttivät nämä veteliltä. Ehkä vain tottumuskysymys.

Naapurin "lainalikka" lähestyi täysi-ikäisyyttä. Jottei vanhentuminen heti kävisi luihin ja ytimiin, nitkuttelin hänelle säärystimet jonkin muinaisen Novitan sukkaohjeen mukaelmana. Lankoina oli Seitsemän veljeksen neljää eri väriä. Tuo sahakuvio jäi kaihertamaan sen verran, että pohdin jo kokonaan sahakuvioisia säärystimiä.

Parhaimillaan sukkapussissa näytti tältä - joko uuden aloittaminen on innostavampaa kuin valmiiksi saattaminen tai sitten olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä :) Keskeneräisten neulepuseroiden kasaa en koonnut kuvaan ja kun laskin ne, muistin vain puolet totuudesta.

Loppu vuoden haaste voisikin olla edes pienentää sitä vaiheessa olevien puseroiden kekoa. Jos vaikka yhden uuden nitkutksen saa aloittaa vasta, kun yksi projekti pääsee maaliin.

Kiireellä tuli yllätyshommakin - sain yllätyksekseni kutsun Markun 70- vastaanotolle. Ja mitäpä muuta viemään kuin sankaria ajatellen nitkutetut jalanlämmittimet. Lämmintä, iloista oli tavoitteeni. Ja toisaalta jotain hassua, jotta sankarille tuiki tärkeä lapsenlapsi voi huomauttaa, kun Papan varpaat ovat eriväriset.

Etäneulontaa ja lähineulontaa

Kuten riittävän hyvin tiedämme, on tämä kevät yhtä virusta ja sen välttelyä. Kun yli kaksi kuukautta sitten korona-varustautuminen alkoi, en suinkaan sännännyt vessapaperiostoksille vaan kaivoin kaapista uuden vuoden rakettien asemesta hankkimani Ilun Handun värjäämän kvintetin. Tarvitsin virkeät virusvapaat sukat.

 20 gramman vyyhtejä piti sivellä, ihailla ja järjestellä. Sitten keriä ja järjestellä.

Tosi harvoin nitkuttelen sukkia itselleni, sillä Äiti pitää huolen varpaistanikin. Mutta nämä värivirkistäjät halusin pitää itse. Raitasukkiin en kyllästy varmaan koskaan. Niinpä nitkuttelin neljän kerroksen raitoja. Kvintetin lanka oli minulle uusi tuttavuus, johon voisin törmätä koska tahansa uudestaan. Se oli juoksevaa, pehmeää sukkalankaa.

Pitkäperjantaina olemme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa jo vuosikymmenet tavanneet ja nitkutelleet. Viime vuonna aloimme uuden perinteen - sama ohje työn alle. Tänä keväänä palaveerasimme skypessä ja starttasimme Love Note -neuleet. Oli niin mukavaa nähdä ystävä edes ruudun välityksellä, että tästä tuli tapa - lätisemme nykyään varsin usein näitä näköradioreittejä pitkin keskenämme neuleista yms. tärkeästä.

Ja juu, ihan tarkoituksella on ruutukaappauskuva - sormet hellinä on aika ajoin puhelintakin käpälöity tänä keväänä.

Mielestäni tein jotain valtavan tärkeää tässä kevään korvalla (En tosin enää muista, mitä) - niinpä ansaitsin palkinnon. Ja koska halusin kannattaa pientä yrittäjää, kurvasin taas Ilun Handun nettikauppaan. Sieltä löytyi taivaallisen sinistä liki paidallinen. Nyt nämä kaunottaret odottavat hetkeä, jolloin keskeneräisten vuoristoa on neule-eroosio syönyt sen verran, että on herkkujen vuoro.

Ja mitä tapahtuikaan eräänä alkukevään lauantaina? Tapasin tamperelaisia neulekavereitani Tammelan torilla. Kutimien kanssa jutustelimme pari tuntia. Sitten osa meistä jatkoi vielä Hämeenpuistoon. Voi, miten virkisti tämäkin!