Äidin syntymäpäivät ovat painaneet neuleharrastuksessani jo pitkään. Halusin hyödyntää muinoin häntä ajatellen hankitun Dropsin Alpacan joksikin viluisia hartioita lämmittäväksi neuleeksi. MUTTA. Mikään ohje ei tuntunut sopivalta ja sellaiselta, jonka saisi sopivan kokoiseksi ilman minkäänlaisia kavaltavia välisovituksia. Aika alkoi käydä vähiin, rima nousta ja paniikki iskeä.
Kaivoinpa sitten hyllystäni Piitu Nykoppin kirjan Kerroksia, josta hain päänuotit shaalikaulukselliseen neuletakkiin. Sitä sitten nitkuttelin kaksinkertaisella langalla ja 5-koon puikoilla huomatakseni, että lanka loppuu kesken. Onneksi jemmassa oli aina niin kaunista Rowania, tällä kertaa minulle uutta Hemp tweed -lankaa, jolla neuloin yläosan takista.
Melkein noudatin ohjettakin. Kauluksen ulkopuolisissa osissa olisi pitänyt olla 30 kerrosta ainaoikeinneuletta ja 10 kerrosta sileää neuletta, mutta minä tyydyin sileään neuleeseen. Vaikka helma on lyhyen oloinen, en ryhtynyt sitä pidentämään.
Toivottavasti äitini ei huku tähän takkiin, joka paikoin vaikutti loimen kokoiselta - niin paljon shaalikaulus sekä kainaloihin asti yhtenä kappaleena neulominen hämäsivät tehdessä.
Jalkahoitolahjakortista olisi ollut vähemmän stressiä. Että siis rentouttavako tämä harrastus?!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti