Olin taannoin jotakin projektia varten hankkinut 300g turkoosihkoa Katian Lino-pellavalankaa, jossa on ihana kiilto ja rouheahko luonne. Ja vielä kummallisempaan tarpeeseen (virkattavaan kesähattuun) olin muka tarvinnut 200g samaista lankaa sinisenä. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä hulluin yhdistelmä tuo minä, virkkaus ja hattu. Onneksi ei lankojen parasta ennen -päiväykset ole kovin lähellä.
Jonna Hietala on laatinut mahtavan pellavaneuleen ohjeen, jota sitäkin rohkenin sorvata omin päin omiin tarpeisiini, kuten hänen lumoavaa Mon Manet -ohjettaankin.
Tähän Hietalan pellavaneuleeseen kaivelin kokoa 6 olevat puikot ja Katia-kätköni. Koska yksi tavoitteeni oli tuhota mainitut langat, neuloin hihat valmiiksi jo siinä vaiheesssa, kun koko neule oli hieman kainaloiden alapuolella. Näin oli helppo vaihtaa lanka tummemmaksi.
Ensimmäinen uhmaamisen kohta oli heti kaula-aukko, jossa on muutama kerros sileää oikeaa. Näin reuna hieman rullaa.
Toinen säätökohta löytyy vasta helmuksesta. Kun sinistä oli jäljellä kaksi kerää, aloin halkiot, joita sekä neuleen että vartaloni mallit toisiltaan kaipaavat.
Koska neule tehdään kaksinkertaisella langalla, ei tähän työn kanssa kauaa aikaa kulunut. Näppituntuma ja värit ovat Linossa sellaiset, ettei tämä tule jäämään todellakaan ainutkertaiseksi. Ehkä joskus jopa yksinkertaista, kullanhohtoista ja sileää neuletta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti