Paperia, paperia, paperia

Niinpä niin, olen silpunnut paperia aika ajoin. Olin myös Skräpteekin puuhapäivässä täysin amatöörinä häikäistymässä. Pinnistelyjeni uusin tulos oli aika hyvä - etenkin, kun kyseessä on vain kutsukortti, joita tein 9kpl noin 7-vuotiaille.

Sisäpuolella on leimailtuna pallo ja pelipaita, ei sen ihmeempiä.

Vilkaiskaapa vaikka Päivin blogia tai Ninarskun tuotoksia tai http://talkkio.vuodatus.net/    Hui ja ihmetys!

Melkein yhtä kivaa kuin nitkutus, mutta ainakin minulle paljon vaikeampaa. minulla kun tuo hahmotuskyky ei ole kovin kummoinen.

Huhtikuun hoppuja odotellessa

Miedän molemmat muksumme ovat syntyneet kuuden päivän sisään. Tämä tietää touhukasta huhtikuuta, kun keittelemme kahveeta kummeille, isovanhemmille ym. muille tärkeille ja pidämme kaverikekkereitä. Kun tykkään ryhtyä ajoissa hommia pohjustamaan, on kaiveltu entisiä aiheita, pohdittu tämän kevään teemoja ja rastittu päiviä kalenterista.

Viime vuonna näytti mm. tältä:

Tilauksessa olisi merelliset synttärit, 10-jalkainen mustekala kakun päälle ja toiselle vesirosvolaiva-kakku. Miksei kukaan kertonut, että kondiittori-sokerimassa-taiteilija-pätevyys olisi vanhemmille hyvä lisä? Pääsiäisen aikaan meinaan verytellä väsäämällä samansorttista kakkua kuin viime vuonnakin. Resepti löytyy Ulla Svenskin kirjasta Lempileivonnaiset ja valmis kakku on ihan toisennäköinen, mutta tällä mennään:

Olin viime lauantaina Skräpteekin järjestämässä askartelupäivässä. Näin jälleen huikeita kortteja! Nyt on nitkutusahdistus, ei meinaa irrota mitään eikä huvita mikään. Väkisin vaan runnon. Toisaalta on sen verran hoppu vaihe, ettei se ohimennen pari kerrosta -tyyli annakaan juuri mitään. Niinpä iloista pääsiäisaikaakin toivottelen viimevuotisella kuvalla (kun niitä sukkia, joita tippuu valmiiksi, en viitsi kuvata. Ovat ihan tavallisia: suu, varsi, kantapää, jalkaterä ja kärki ;)

KÄSSÄN OPEKSI

Siis tekstiilityön lehtorin sijaiseksi pääsen huomenna, kun asiantuntija on toisaalla. APUVA! Joku väitti joskus, että haasteita tarvitaan.

Menossa on sekä neuleita että ompelutöitä. Täytynee tänään verytellä nitkutukseni äärellä. En kuitenkaan vaihda niihin puikkoihin ja akryylilankaan, joiden synnyttämä nirinä ja narina muistuttavat omista kouluajoista.

Ja hätätilassa Käspaikkaan!

Nyt se iski - kukkakuume

Jokakeväinen ilo ja ajanviete, puutarhakirjojen ja -lehtien selaaminen on alkanut. Eteeristä tuijottelua yli katolta pudonneen lumivallin, siemenpussien hypistelyä, suunnitelmia ja muuta välttämätöntä pihapohdintaa.

Ostin Kodin kuvalehden Puutarhassa-lehden. Kauniita kuvia ja ihania pihoja, juttuja joista kahdessa mainostettiin päähenkilön yritystä, uutuustuotteiden esittelyä, vinkkejä pihantekoon. Ei siis mitään uutta auringon alla, ainakaan minun mielestäni.

Sentään oli siteerattu medianäkyvyyden seuraaja Cisiota, jonka valitsemat puutarhablogien TOP10 -lista esiteltiin. Nettiseikkailuun taas lisää mahdollsisuuksia valmiiksi etsittynä.

- Periferialife periferialife.blogspot.com
- Sarin puutarhat sarinpuutarhat.blogspot.com
- Saaripalsta saaripalsta.blogspot.com
- Welcome to My Eden www.mineden.com
- Homesick hassinen.blogspot.com
- Anun puutarha anunpuutarha.blogspot.com
- Ruusuja ja Rikkaruohoja ruusujajarikkaruohoja.blogspot.com
- Tuijan koti ja puutarha tuijankotijapuutarha-karlstu.blogspot.com
- Missä kuljenkin, puutarhassa ainakin kuusiranta.ajatukseni.net
- Hernepensaskujanne hernepensas.blogspot.com

Sian myös siivousvimman (meni jo ohikin) ja pengoin kolmen lipaston laatikot. Nitkutussihteeriä kaipaan ja aikaa, jolla kaikki hamsteroidut langat ehtisin laatia neuleiksi, joiksi ne on ajateltukin.

Töitä käsille

Niinpä niin, käsillä tekeminen on kovin kuuminta hottia yhä. Sekös on mukavaa, saamme ehkä joihinkin takavuosiin verrattuna enemmän ohjeita, houkuttelevampia materiaaleja ja ainakin vertaistukea - julkineulominen ei enää ole kovin kummallista.

Mutta miksei vanhassakin vara parempi ainakin toisinaan. Sain Kumitädiltäni pesukintaan, jonka hän oli laatinut äitinsä kasvattamasta ja jatkojalostamasta pellavasta.

Arvaapa vain, montako kertaa olen käyttänyt tätä ihanuutta kauneudenhoitoon ja rumuuden torjuntaan. No, enpä kertaakaan. Kaunis käsityö koristaa takkamme päätyä. Lanka-aarteitteni joukossa on samaa pellavaa vyyhdillinen.

Tuomelan Kässämarttojen puikkovelhoista eräs ihana rouva neuvoi minulle kirjoneulemallin, johon hermoni riittävät. Kahdella värillä kyllä juu, mutta puikolla on neulotavana vain yksi väri vuorollaan, kun lepovuorossa olevan värin silmukat kulkevat mukana nostamalla. Kokeneempien tumpintekijöiden mukaan esimerkiksi Novitan Puron loput saa mainiosti näin kulutettua, kun toisena lankana on jokin sopiva yksivärinen lanka.

Nyt työn alla kovan onnen neuletakki, joka ilmeisesti jo kolmannella tavalla alkaa olla toimiva. Siitä kenties lisää seuraavalla kerralla.

V-vaivaa

Kaikenlaista v-alkuista liikkeellä. Kompuutterimme on ottanut tavakseen alkuvuodesta oireilun. Tänä vuonna vuorossa on näytönohjaimen aiheuttama vilkuttelu, välkyttely ja vipinä.

Minuun pamahti ilmeisesti virus - sen verran oireet tuntuvat influenssalta. Mitenkään ei innostaisi olla ajan hermolla, mutta kummasti vetää sohva puoleensa. Pää humisee ja joka paikkaa särkee. Edes lankojen järjestely ei innosta. Nettikauppoihin en uskalla kurkistaa, sillä olen edesvastuuttomassa tilassa.

V-liivikin valmistui vihdoin. Ei myöhästynyt ristiäisistä kuin viikon, mutta eipä jr vaatteetta joutunut juhlimaan.

Salama, kuvankäsittely ym. tekosyyt saavat saman langan näyttämään ihan eriväriseltä. Hento vaaleansininen lienee livenä tuo. Malli omasta päästä, samoin silmukkamäärät ja muut säädöt. Paikoin täytyisi säätääkin uusiksi. Takakappale on sileä - palkitsin sillä itseni, kun olin etukappaleen ajan keskittynyt vinoiluun.

Valmistumista viivytti mm. monipuolinen silppuaminen, jota harrastimme eräänä viikonloppuna. Olohuoneen pöytä näytti tältä:

Valmistakin syntyi. Teimme keot kortteja, kukin eri tyylisiä ja eri tarpeisiin.

Koulun virkkaustyöt lienevät yksi klassisista esimerkeistä, kun ihmiset muistelevat käsityöuraansa. Kolmasluokkalaisemme sai virkata kellotaulun, joka tärkättiin ja johon liitettiin koneisto. Nyt olohuoneemme aikamittarimme onkin tavallista tärkeämpi.

Huivien pykääminen jatkuu, menossa talven neljäs. Tajusin sen kohdalla, että ihan yhtä lailla vuosi sitten viuhdoin huivien kanssa. Onko tammikuussa jotakin, jonka vuoksi on oltava helppojakin hommia? Ja sitten ne virallisesti vireillä olevien valmistuminen viipyy...

Vainotaanko?

Jonkin lajin salaliittoa olen alkanut epäillä, sillä houkuttelevia neuleohjeita tuuppaa näkyville vallan runsaasti. Esimerkiksi tänään kotiutuneessa Suuri Käsityö -lehdessä oli virkattuja runebergintorttuja ja ohjeita Debbie Blissin muhkeasta ja houkuttavasta Paloma-langasta.

Sitten paahdoin Siwaan. Eikös kassa vierelle oltu aseteltu Novitan mohairia kauniisiin riveihin. Ja kun kotiuduin, väitti uupunut pakkasmittarimme -40C. Taisi liioitella vain puolet.

Mutta jotenkin taas tuntuu siltä, että pitäisi olla jo kiiruusti puikoilla paksu villaneule ja vihdoin itselleni. Samaa narisin vuosi sitten. Mutta miksei sitä paksua villaneuletta voi sitten alkaa jo syksyllä? Ennen kuin saan langat nurkkiini jostakin ja ohjeen ihmeteltyä, ollaan jo hiihtolomassa ja kevyemmissä pakkasissa. Ja sitten onkin jo melkein kevät ja keväiset ajatukset.

Joten tarttukaamme kirjaan:

 Honkasalon Kotikutoista on ilmestynyt jo jokunen aika sitten, mutta sen voi lukea koska vaan, vaikkapa pakkasta paossa peiton alla. Tai lukea pätkissä lämpimän juoman äärellä.

Monenlaisita käsitöistä nauttiva ja mm. paljon ompeleva Honkasalo esittelee mielenkiintoisia yksityiskohtia eri työtavoista ja kertoilee mukavasti historiaakin. Tekstissä on myös vinkkejä eri blogeihin, joista en kaikkia ole vielä uskaltanut kurkistaa.