Kalistellaan kaverin kanssa

Tämän vuoden toukokuussa Lankaputiikki Silmukka tarjosi mahdollisuuden rentoon kesä-KALiin (Knit ALong), jossa voisi neuloa minkä tahansa huivin mistä tahansa langasta. Mukana arvonnassa olisi, jos osallistuisi #-ohjeilla sosiaalisessa mediassa ja saisi työnsä valmiiksi elokuun loppuun mennessä. Koska elokuun loppuun on aikaa ja olen kahminut pari muuta välttämätöntä neuleurakkaa, voi tulla kiirus tämän kanssa.

Osuvasti ilmestyi Laine 5, josta silmiini osui mm. Veera Välimäen Adriff -huivi. Sainpa houkuteltua mukaan ystävänikin, ja niin starttasimme yhdessä huivimme hänen terassillaan 27.5..

Huivi vaatii vain 200g lankaa (noin 400m/100g). Minulla lankoina ovat Les Petit Paints Parisiens -verstaan silmiä ja sielua hivelevästä valikoimasta Basique Sock (75% merinoa, 25% nylonia) ja Louhittaren Luolan sukkalankaa, jonka vyötteen olen kadottanut.

Aloitinkin jo niin, että kaksi kerrosta Pariisittarella, kaksi kerrosta Louhittarella, mutta purkuun joutui, sillä arvelin huivin menevän kuitenkin liian levottomaksi. Niinpä ensin Pariisitarta niin pitkälle kuin riittää, ja sitten jatketaan kotimaisin voimin.

Olemme nitkutelleet huiveja tahoillamme omaan tahtiin ja toisinaan saman kahvipannun äärellä. Kesäkuun lopussa Ystäväni oli jo viimeisessä ainaoikein-osuudessa, kun minulla oli helmineuleen viimeinen osuus alullansa.

Mutta siunatut Neulefestarit! Junassa ja paikan päällä syntyivät viimeiset, varsin pitkät kerrokset. Ja näin sain valmiiksi yhden suosikkihuivini, jonka voisin tehdä toistekin. Ohje kun on niin näppärä, että lankavalinnalla ratkaistaan tunnelma.

Vaikka lanka loppui hieman kesken, tuli huiville kuitenkin mukavasti kokoa jo ennen pingoitusta (se onkin edessä vasta ensi kesänä, kun huivin saaja juhlii). Malli on oikein mukavasti muotoutuva.

Vaikka en ollenkaan pidä ainaoikein-neulonnasta, tämän ohjeen kaikinpuolinen toimivuus voitti. Ja luonnollisesti haaveilen siitäkin, että nitkuttelisin myös itselleni kyseisen huivin.

Tykkäsin!

Kuin kesäinen järvenpinta

Ystäväni Neulova Ninja kävi taannoin Skotlannissa, josta toi minulle mm. sinisenkirjavan sukkalankavyyhdin. Aikani tuota kaunotarta säilöin kaapissani ja ajattelin osaksi paria isompaa huivin.

Mutta sitten innostuin Adrift-huivin ja Lankaputiikki Silmukan kesähuivin-KALin myötä pyöräyttämään pienen huivin, johon riittäisi tuo ainokainen vyyhti. Ohjeeksi valikoitui Janina Kallion (joka nykyisin tunnetaan myös Woolenberry -nimen kautta) ohje Herald.

Huivi joutui sukkelasti kylässä, kotona ja #TrumPutin2018-huippukokouksen aikaan omassa, tosi salaisessa huipputapaamisessa. Sitten alkoikin se pitkällinen roikkuminen tuolilla odottelemassa viimeistelyä. Yllätys.

Lankana tämä Ginger Twist Studion sukkalanka Swell Eye Sock (80% superwash merino, 20% nylon; 365m/100g) ei ollut pöhkömpi huiviksi - sukkia en siitä olisi tehnyt missään nimessä, sillä kyseinen väri-iloittelu kuuluu garderopissani kaulalle eikä kinttuihin.

Ol kerran pieni lankakauppa sivukadulla

Kesällä 2017 sattumalta törmäsimme pienessä toscanalaisessa kylässä lankakauppaan. En kuitenkaan silloin poikennut sisään, koska varjossakin lämmintä oli +34C ja hikeä valui silmiin näköä haittaamaan. Virhe tuli korjattua tänä kesänä, kun taas ajelimme samoilla seuduilla.

Ja mitä löysin? Pienen liikehuoneuston ja kokeneen liikkeenharjoittajan sekä kolme seinällistä liki katosta lattiaan lankaa. Kaikenlaista lankaa. Sukkalankoja tosin en huomannut enkä näitä nyt muodissa olevia käsinvärjättyjä saati "pilkullisia", mutta mohairia, akryyliä, polyesteriä, villaa pääosin yksivärisinä, osa ehkä jopa 1980-luvulta.

Jos ei muu seurue olisi ollut niin vauhdikas, olisin ehken tutkinut tarkemminkin hyllyt. Löysin kuitenkin Rowanin herttaista vaaleanpunaista lankaa, josta voisin neuloa vaikka eräälle tärkeälle vauvalle lämmikettä talveksi. Oli sentään made in Italy -leima vyötteessä.

Metka kauppa.

Koskaan ei ole liikaa pellavaa!

Olin taannoin jotakin projektia varten hankkinut 300g turkoosihkoa Katian Lino-pellavalankaa, jossa on ihana kiilto ja rouheahko luonne. Ja vielä kummallisempaan tarpeeseen (virkattavaan kesähattuun) olin muka tarvinnut 200g samaista lankaa sinisenä. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä hulluin yhdistelmä tuo minä, virkkaus ja hattu. Onneksi ei lankojen parasta ennen -päiväykset ole kovin lähellä.

Jonna Hietala on laatinut mahtavan pellavaneuleen ohjeen, jota sitäkin rohkenin sorvata omin päin omiin tarpeisiini, kuten hänen lumoavaa Mon Manet -ohjettaankin.

Tähän Hietalan pellavaneuleeseen kaivelin kokoa 6 olevat puikot ja Katia-kätköni. Koska yksi tavoitteeni oli tuhota mainitut langat, neuloin hihat valmiiksi jo siinä vaiheesssa, kun koko neule oli hieman kainaloiden alapuolella. Näin oli helppo vaihtaa lanka tummemmaksi.

Ensimmäinen uhmaamisen kohta oli heti kaula-aukko, jossa on muutama kerros sileää oikeaa. Näin reuna hieman rullaa.

Toinen säätökohta löytyy vasta helmuksesta. Kun sinistä oli jäljellä kaksi kerää, aloin halkiot, joita sekä neuleen että vartaloni mallit toisiltaan kaipaavat.

Koska neule tehdään kaksinkertaisella langalla, ei tähän työn kanssa kauaa aikaa kulunut. Näppituntuma ja värit ovat Linossa sellaiset, ettei tämä tule jäämään todellakaan ainutkertaiseksi. Ehkä joskus jopa yksinkertaista, kullanhohtoista ja sileää neuletta?

Kun mikään ei kelpaa

Äidin syntymäpäivät ovat painaneet neuleharrastuksessani jo pitkään. Halusin hyödyntää muinoin häntä ajatellen hankitun Dropsin Alpacan joksikin viluisia hartioita lämmittäväksi neuleeksi. MUTTA. Mikään ohje ei tuntunut sopivalta ja sellaiselta, jonka saisi sopivan kokoiseksi ilman minkäänlaisia kavaltavia välisovituksia. Aika alkoi käydä vähiin, rima nousta ja paniikki iskeä.

Kaivoinpa sitten hyllystäni Piitu Nykoppin kirjan Kerroksia, josta hain päänuotit shaalikaulukselliseen neuletakkiin. Sitä sitten nitkuttelin kaksinkertaisella langalla ja 5-koon puikoilla huomatakseni, että lanka loppuu kesken. Onneksi jemmassa oli aina niin kaunista Rowania, tällä kertaa minulle uutta Hemp tweed -lankaa, jolla neuloin yläosan takista.

Melkein noudatin ohjettakin. Kauluksen ulkopuolisissa osissa olisi pitänyt olla 30 kerrosta ainaoikeinneuletta ja 10 kerrosta sileää neuletta, mutta minä tyydyin sileään neuleeseen. Vaikka helma on lyhyen oloinen, en ryhtynyt sitä pidentämään.

Toivottavasti äitini ei huku tähän takkiin, joka paikoin vaikutti loimen kokoiselta - niin paljon shaalikaulus sekä kainaloihin asti yhtenä kappaleena neulominen hämäsivät tehdessä.

Jalkahoitolahjakortista olisi ollut vähemmän stressiä. Että siis rentouttavako tämä harrastus?!?

In paradiso!

Olemme olleet onnekkaita, sillä meillä on ollut mahdollisuus matkailla pariin otteeseen Italiassa. Siellä majapaikkanamme on iki-ihana Podere Ninfeo Cisternella keskellä Toscanaa ja maaseudun rauhaa.

Aiempina kertoina olen jättänyt lähteissämme sukat lämmittämään jota kuta perheestä, joka neljässä sukupolvessa huolehtii maatilastaan ja meistä agriturismo-vieraistaan. Tänä vuonna jätän huivin.

Lankoina on 100g Langin hitaasti väriä vaihtavaa sukkalankaa (75% villaa ja 25% polyamidia) sekä 100g erilaisia punaisia sukkalankojen loppuja.

Pintaneuleena taas sellaista yksinkertaista "kokousneuletta", jota voi tuupata huiviin toistekin:
-6 kerrosta aina oikeaa
-7.krs siten, että joka silmukasta pidennetty silmukka (vain yhden kierteen verran)
-8.krs kaikki oikein samalla pudotellen "pidennyskierteet" auki
-näitä toistaen riittävästi

Loin 3 silmukkaa puikoille 6 ja lisäsin vain oikealla puolella oikeanpuoleisessa reunassa silmukan. Vasen reuna pysyi siten suorana. Jos olisi ollut toiset 200g lankaa, olisin ryhtynyt kaventamaan. Näin olisi tullut laadittua jo todella mojovan kokoinen huivi.

Lahjuksia taasen

Talven ja kevään mittaan olen silloin tällöin edistynyt lahjasukkienkin kanssa. se tosin hupenee sitä mukaa, kun syntyy valmista. Tämä taas kaiketi johtuu siitä, etten viitsi neuloa sukkia huvikseni vaan nitkuttelen niitä sitä mukaan, kun on saaja tiedossa.

Talvella pääsimme juhlimaan naapurin valmistumista. Kotiväkensä antoi lahjavinkiksi sukat, jotka sitten nitkuttelin Sukka-Finlandian lomassa. Värit eivät lahjottavaa ajatellen olleet ihan tyypilliset, mutta nappasinkin työn alle lankoja, jotka toivottavasti toisivat mieleen loman ja uuden "mökin". Työn ohessa opiskellut kun on lomansa ansainnut.

Kevään ylioppilaista muistin kahta. Kotijumalattaremme (päiväkodin tädeistä tärkein) tytär haaveili aikoinaan eri ammateista, mutta kun ammuin haaveensa alas, päätyi hän lukioon. Jotta ahkeroijalla pysyisi jatkossakin pää kylmänä ja varpaat lämpiminä, kyhäsin Maija-langasta sukat.

Koristin nämä sukat kierrejoustimella. Sitä on sukan suussa, koko varren mitalta takana ja edessä (puikoilla 2-3) kahden kierteen verran reunoissa. Tulipa sanottua hankalasti...

Kierrejoustin on joka tapauksessa pintaneule, joka kannattaa muistaa. Kun silmukkaluku on jaollinen kolmella, se onnistuu sutjakkaimmin ja siitä tulee siisteimmän näköinen. Tässä Kodin Kuvalehden sivuilta napattu ohje pyöröneuleena tehtävään:

1. krs: Neulo 1 s nurin, 2 s oikein. Toista koko kerros samoin.

2. krs: Neulo 1 s nurin, siirrä 1 s neulomatta suoraan puikolta toiselle. Neulo seuraava silmukka oikein ensin etureunasta ja sitten takareunasta. Vedä nostettu silmukka kahden edellisen silmukan yli. Toista koko kerros näin. 

Toiselle lakitetulle vein perussukat. Matemaattisestikin lahjakkaan nuoren kohdalla leikin raidoilla ja suosikillani 3 oikein, 1 nurin -joustimella. Langat ovat muinaista Seitsemää veljestä, jota löytyi viime jouluna Kummitädiltäni saamasta taikakeosta, joka taasen nippa nappa mahtui 50 litran muovilaatikkoon.