Jokaisella on varmasti omia jouluperinteitä. Minä rakastan joulua ja järjestän sitä mielelläni. Viime vuosina olen vain ollut turhan innokas keksimään uusia perinteitä eli viime tippaan jättämistä sekä suunnitelmien muuttamista noin viikkoa ennen joulua.
Rakkaalle ystävälleni teinkin kerrankin jotakin kättensä lämmikkeeksi. Kämmekkäitä en ollut tehnyt aikoihin, joten hieman hakemiseksi meni - etenkin, kun hän on niin pienikätinen, etten raaskinut omiin käpäliini sovitella neulomusta työn edetessä.
Langaksi valikoitui Maija, jota raidoittaa Rowanin felted tweed ja sen loputtua Dropsin Alpaca - siis taas näitä töitä, joista vasta valmiina seliää, miten aikomus toteutui.
44 silmukkaa, pitkästä aikaa helmineuletta ja nopeasti valmiiksi. Toki sen jälkeen pitikin ainakin kuukauden verran hautoa päättelyä ja peukalokolojen viimeistelyä. MIKSI?
Siskoni oi toivonut pitkävartisia, paksuja sukkia, sillä viimevuotisten AnelmaisUnelmaisten kanssa hän kuulemma nukkuu yönsä paremmin. Tartuin ajoissa puuhaan, jonka sitten jätin kesken päästyäni Neulistin ohjetta testaamaan. Noin yhdeksän päivää ennen aattoa sovitin jo nilkkoihin ulottuvia, pitkiä kirjoneulesukkia tyttärelläni, jonka jalkaan tekeleet eivät mahtuneet.
Kun muinaisten suomalaisten jumalhahmojen luettelemisen sain päättymään ja savun laskeutumaan, säntäsin lankakaapilleni, jossa oli pieni kasa Seitsemää veljestä eri sävyissä. Hieman haeskelua ja piirtelyä ja sitten tekemään vauhdilla. Tallukkamaisethan näin paksuista langoista kirjoneuleena tulee, mutta käyvätpä vaikka kotitossuista.
Ehdin! Viimeiset langanpäät päättelin 23.12., vaikka sukat olivat valmiit jo 21.12. Hyvin tuntuivat sopivan siskolleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti