Hätäapuensivastelankapiipaa kävi täällä!

Tämä kummallinen kevät on tuottanut monenlaisen mietteen joukkoon myös innovatiivisuutta ja iloa. Yksi näistä kohokohdista on ehdottomasti ollut diy-neulefestarimme, jonka koko lanka-annista vastasi Ilun Handu. Ilona pakkasi Handumobiilinsa täyteen toinen toistaan herkullisempia värjäyksiään ja ryhtyi ajamaan sinne, minne ensivasteautonsa haluttiin.

Ja minähän halusin. Sovimme päiväksi 10.6. ja paikaksi ystävällisen Sannan järjestämän laajan tontin Siinan piha ja puutarha sekä Brahen kirppis -liikkeiden pihasta (Eino Leinon katu 24, Hml). Säänhaltija oli myös suosiollinen, ja niinpä tarkenimme neuloakin tuntitolkulla.

Paikalle saapui innokkaita laatulankojen ystäviä niin täältä kuin Tampereeltakin. Alustavasti tuumimme toistavamme tapahtuman ensi vuonna - sen verran kätevältä ja virkistävältä tämä tuntui.

Oma saaliini oli poikkeuksellisen värinen, koska viime aikojen suosikki ostosteni sinisen ja harmaan sijaan halusin jotain muuta. Ilona itse ehdotti vedenvihreää settiä, sillä tavoitteenani oli löytää ohuesta merinosta ja mohairista sopiva yhdistelmä neuletakkiin. Ja kyllä, heti tekisi mieleni aloittaa, mutta jonossa on muutama keskeneräinen ja pari tilattuakin työtä.

Sukkia, sukkia, sukkia

Keskeneräisten neulepuseroiden keko ei mitenkään mataloidu eikä salainen testineule etene. Syytän tätä kummaa kevättä 2020, joka ei ainakaan minulle tuonut yhtään ylimääräistä vapaa-aikaa vaan lähinnä tahmeuden. Onneksi ystävät lenkittivät, astmapiippua kovennettiin ja sukkia valmistui.

Nallen pellavaista huitelin menemään sillä minulle niin tyypillisellä 3 oikein, 1 nurin -kaavalla, jota rikoin neulomalla nurin joka 10. kerroksen vuorotellen oikeiden silmukoiden "palkeissa". Kun sukat alotin, haaveissa oli viedä ne Italiaan tuttuun majapaikkaamme, mutta posti toimikoon välikätenä.

Jotakin kokousta varten tarvitsin taas sukanvartta. Niinpä jaoin kahtia raidallisen Seitsemän veljeksen lopun ja etsin kahta eri värierää olevat punaiset. Kahden kerroksen korkuisilla raidoilla niist tuli tämännäköinen yhdistelmä. Koska teen aina perussukkien varret joustinneuleella, näyttivät nämä veteliltä. Ehkä vain tottumuskysymys.

Naapurin "lainalikka" lähestyi täysi-ikäisyyttä. Jottei vanhentuminen heti kävisi luihin ja ytimiin, nitkuttelin hänelle säärystimet jonkin muinaisen Novitan sukkaohjeen mukaelmana. Lankoina oli Seitsemän veljeksen neljää eri väriä. Tuo sahakuvio jäi kaihertamaan sen verran, että pohdin jo kokonaan sahakuvioisia säärystimiä.

Parhaimillaan sukkapussissa näytti tältä - joko uuden aloittaminen on innostavampaa kuin valmiiksi saattaminen tai sitten olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä :) Keskeneräisten neulepuseroiden kasaa en koonnut kuvaan ja kun laskin ne, muistin vain puolet totuudesta.

Loppu vuoden haaste voisikin olla edes pienentää sitä vaiheessa olevien puseroiden kekoa. Jos vaikka yhden uuden nitkutksen saa aloittaa vasta, kun yksi projekti pääsee maaliin.

Kiireellä tuli yllätyshommakin - sain yllätyksekseni kutsun Markun 70- vastaanotolle. Ja mitäpä muuta viemään kuin sankaria ajatellen nitkutetut jalanlämmittimet. Lämmintä, iloista oli tavoitteeni. Ja toisaalta jotain hassua, jotta sankarille tuiki tärkeä lapsenlapsi voi huomauttaa, kun Papan varpaat ovat eriväriset.

Etäneulontaa ja lähineulontaa

Kuten riittävän hyvin tiedämme, on tämä kevät yhtä virusta ja sen välttelyä. Kun yli kaksi kuukautta sitten korona-varustautuminen alkoi, en suinkaan sännännyt vessapaperiostoksille vaan kaivoin kaapista uuden vuoden rakettien asemesta hankkimani Ilun Handun värjäämän kvintetin. Tarvitsin virkeät virusvapaat sukat.

 20 gramman vyyhtejä piti sivellä, ihailla ja järjestellä. Sitten keriä ja järjestellä.

Tosi harvoin nitkuttelen sukkia itselleni, sillä Äiti pitää huolen varpaistanikin. Mutta nämä värivirkistäjät halusin pitää itse. Raitasukkiin en kyllästy varmaan koskaan. Niinpä nitkuttelin neljän kerroksen raitoja. Kvintetin lanka oli minulle uusi tuttavuus, johon voisin törmätä koska tahansa uudestaan. Se oli juoksevaa, pehmeää sukkalankaa.

Pitkäperjantaina olemme ystäväni Neulovan Ninjan kanssa jo vuosikymmenet tavanneet ja nitkutelleet. Viime vuonna aloimme uuden perinteen - sama ohje työn alle. Tänä keväänä palaveerasimme skypessä ja starttasimme Love Note -neuleet. Oli niin mukavaa nähdä ystävä edes ruudun välityksellä, että tästä tuli tapa - lätisemme nykyään varsin usein näitä näköradioreittejä pitkin keskenämme neuleista yms. tärkeästä.

Ja juu, ihan tarkoituksella on ruutukaappauskuva - sormet hellinä on aika ajoin puhelintakin käpälöity tänä keväänä.

Mielestäni tein jotain valtavan tärkeää tässä kevään korvalla (En tosin enää muista, mitä) - niinpä ansaitsin palkinnon. Ja koska halusin kannattaa pientä yrittäjää, kurvasin taas Ilun Handun nettikauppaan. Sieltä löytyi taivaallisen sinistä liki paidallinen. Nyt nämä kaunottaret odottavat hetkeä, jolloin keskeneräisten vuoristoa on neule-eroosio syönyt sen verran, että on herkkujen vuoro.

Ja mitä tapahtuikaan eräänä alkukevään lauantaina? Tapasin tamperelaisia neulekavereitani Tammelan torilla. Kutimien kanssa jutustelimme pari tuntia. Sitten osa meistä jatkoi vielä Hämeenpuistoon. Voi, miten virkisti tämäkin!

Rakkautta neuleellinen

Love Note -neule  alkoi vilahdella seuraamillani kanavilla vallan tiuhaan vuodenvaihteen jälkeen. Helmikuussa näin neuletapaamisessa yhden oikeasti ja iskin siihen silmäni. Innostusta lisäsi se, kun suuresti arvostamani neulojakaveri Hannele aloitti jo toista. Pakko siis saada!

Ja sattuipa niin, että löysin arkistoistani joutilaaksi osoittaunutta Isagerin silk mohairia (jota meni noin 60g). Sen kaveriksi nappasin Malabrigon Sockia, jonka tummaa sinistä olin aikoinani sattumalta varastoinut 9 vyyhtiä kätkööni ja jota säännöstellen käytän. Varastoon tuli tämän neuleen myötä noin 180g lovi, mutta vielä yhteen tarkoin harkittuun nitkuttimeen tätä väriä riittää.

Neule syntyi sutjakkaasti, kun tyrkkäsin keskeneräiset sivuun ja käytössä on paksut puikot. Kun sain Rakkausneuleen valmiiksi, tilasi neiti itselleen oman. Ja minä haluan toisen, aivan erivärisen ja helmasta jonkun verran pidemmän.


Mutta kerta kaikkiaan ihana! Kevyt, pehmeä, lämminkin.

Ihan vain terveydeksi

Tamperelaisista neulojista osa innostui omasta neuleretriitistä, kun Punkaharjulle Kässäkerho Pompomin viikonloppuun halukkudesta huolimatta ei mahtunut. Ei kun tuumasta toimeen ja silmukoiden sijaan luomaan omaa tilaisuutta.

Paikaksi valikoitui Lempäälässä sijaitseva Lempäälän luontaiskylpylä jonne oli kätevä matkustaa niin Tampereelta kuin Hämeenlinnastakin ja jossa saattoi niin yöpyä kuin poiketa päiväksi, neuloa ja käydä rentouttavissa hoidoissa. Lisäksi tarjolla oli toinen toistaan herkullisempia aterioita.

Paikka oli rauhallinen ja hiljainen. Se tuntui vievän meidät johonkin toiseen aikaan, jossa ei ole kiire minnekään muualle kuin seuraavaan hoitoon tai ruokapöytään. Toki ehdimme neuloakin ja juhlistaa yhden rouvan siirtymistä työelämästä ansaituille emeritan päiville.

Naapurissa sijaitsee Antiikkikahvila Siiri, jossa piipahdimme iltapäiväkahvilla. Oikein houkutteleva tuttavuus tämäkin!

Tällaisia edes vuorokauden pituisia retriittejä voisi olla säännöllisesti. Jo ihan terveyssyistä! Ja tätä historiallista kylpylää voin suositella kaikille, jotka eivät tarvitse pallomerta, yökerhoa tai poreammeita vaan vaihtelua ja rauhallisuutta.

Kunpa pian uudestaan

Pääsin käymään Anu Tuomisen hurmaavassa, innostavassa ja idearikkaassa näyttelyssä Huomenna tänään on eilen. Ja kyllä oli! Päässä surisi pitkään visiitin jälkeen. Ja oikeastaan sinne olisi pitänyt päästä uudestaan, toisen ja kolmannenkin kerran.

Omia lankahommia, nurkissa ja muualla oleilevia esineitä sekä värejä voi taas katsoa toin silmin.

Wanhojen arpavoittoja

Isompi lapsi on jo niin vanha, että osallistuu Wanhojen tansseihin. Me esivanhemmat saimme wilmaitse toivomuksen toimittaa koululle hyvissä ajoin arpavoittoja tanssiaistilaiuudessa järjestettäviin arpajaisiin.

Minä kun en suostu tämän vuoksi ostoksille, aukaisin sekä suuni että lankalootani. La Camicietta -vaateliike lahjoitti kaksi kaunista huivia - kiitos Terhi!

Minä nitkuttelin yhden huivin, jossa lankana on Debbie Blissin Palomaa (60% alpakkaa, 40% merinoa) ja pintana valepatenttia. Muhkea huivi olisi voinut olla pidempikin, mutta enempää ei tätä lankaihanuutta kotoa löytynyt. Ja aikanaan kyseinen metrimäärä myytiin riittävänä huiviin.

Toinen nitkutelmani oli sukkapari, kuinkas muuten. Keväisehkön vihreästä Novitan Nallesta testailin uutta varsikuviota, johon ohjeen sain Riina-ystävältäni.

Alkuperäisen ohjeen mukaan olisi toistettu seuraavaa:
2 oikein, 1 nurin - neljä kerrosta
2 nurin, 1 oikein - yksi kerros

Minä oikaisin mallin muotoon 3 oikein, 1 nurin neljä kerrosta ja sitten 3 nurin, 1 oikein kerroksen verran.