Koskaan ei ole liikaa pellavaa!

Olin taannoin jotakin projektia varten hankkinut 300g turkoosihkoa Katian Lino-pellavalankaa, jossa on ihana kiilto ja rouheahko luonne. Ja vielä kummallisempaan tarpeeseen (virkattavaan kesähattuun) olin muka tarvinnut 200g samaista lankaa sinisenä. Jälkeenpäin ajateltuna ehkä hulluin yhdistelmä tuo minä, virkkaus ja hattu. Onneksi ei lankojen parasta ennen -päiväykset ole kovin lähellä.

Jonna Hietala on laatinut mahtavan pellavaneuleen ohjeen, jota sitäkin rohkenin sorvata omin päin omiin tarpeisiini, kuten hänen lumoavaa Mon Manet -ohjettaankin.

Tähän Hietalan pellavaneuleeseen kaivelin kokoa 6 olevat puikot ja Katia-kätköni. Koska yksi tavoitteeni oli tuhota mainitut langat, neuloin hihat valmiiksi jo siinä vaiheesssa, kun koko neule oli hieman kainaloiden alapuolella. Näin oli helppo vaihtaa lanka tummemmaksi.

Ensimmäinen uhmaamisen kohta oli heti kaula-aukko, jossa on muutama kerros sileää oikeaa. Näin reuna hieman rullaa.

Toinen säätökohta löytyy vasta helmuksesta. Kun sinistä oli jäljellä kaksi kerää, aloin halkiot, joita sekä neuleen että vartaloni mallit toisiltaan kaipaavat.

Koska neule tehdään kaksinkertaisella langalla, ei tähän työn kanssa kauaa aikaa kulunut. Näppituntuma ja värit ovat Linossa sellaiset, ettei tämä tule jäämään todellakaan ainutkertaiseksi. Ehkä joskus jopa yksinkertaista, kullanhohtoista ja sileää neuletta?

Kun mikään ei kelpaa

Äidin syntymäpäivät ovat painaneet neuleharrastuksessani jo pitkään. Halusin hyödyntää muinoin häntä ajatellen hankitun Dropsin Alpacan joksikin viluisia hartioita lämmittäväksi neuleeksi. MUTTA. Mikään ohje ei tuntunut sopivalta ja sellaiselta, jonka saisi sopivan kokoiseksi ilman minkäänlaisia kavaltavia välisovituksia. Aika alkoi käydä vähiin, rima nousta ja paniikki iskeä.

Kaivoinpa sitten hyllystäni Piitu Nykoppin kirjan Kerroksia, josta hain päänuotit shaalikaulukselliseen neuletakkiin. Sitä sitten nitkuttelin kaksinkertaisella langalla ja 5-koon puikoilla huomatakseni, että lanka loppuu kesken. Onneksi jemmassa oli aina niin kaunista Rowania, tällä kertaa minulle uutta Hemp tweed -lankaa, jolla neuloin yläosan takista.

Melkein noudatin ohjettakin. Kauluksen ulkopuolisissa osissa olisi pitänyt olla 30 kerrosta ainaoikeinneuletta ja 10 kerrosta sileää neuletta, mutta minä tyydyin sileään neuleeseen. Vaikka helma on lyhyen oloinen, en ryhtynyt sitä pidentämään.

Toivottavasti äitini ei huku tähän takkiin, joka paikoin vaikutti loimen kokoiselta - niin paljon shaalikaulus sekä kainaloihin asti yhtenä kappaleena neulominen hämäsivät tehdessä.

Jalkahoitolahjakortista olisi ollut vähemmän stressiä. Että siis rentouttavako tämä harrastus?!?

In paradiso!

Olemme olleet onnekkaita, sillä meillä on ollut mahdollisuus matkailla pariin otteeseen Italiassa. Siellä majapaikkanamme on iki-ihana Podere Ninfeo Cisternella keskellä Toscanaa ja maaseudun rauhaa.

Aiempina kertoina olen jättänyt lähteissämme sukat lämmittämään jota kuta perheestä, joka neljässä sukupolvessa huolehtii maatilastaan ja meistä agriturismo-vieraistaan. Tänä vuonna jätän huivin.

Lankoina on 100g Langin hitaasti väriä vaihtavaa sukkalankaa (75% villaa ja 25% polyamidia) sekä 100g erilaisia punaisia sukkalankojen loppuja.

Pintaneuleena taas sellaista yksinkertaista "kokousneuletta", jota voi tuupata huiviin toistekin:
-6 kerrosta aina oikeaa
-7.krs siten, että joka silmukasta pidennetty silmukka (vain yhden kierteen verran)
-8.krs kaikki oikein samalla pudotellen "pidennyskierteet" auki
-näitä toistaen riittävästi

Loin 3 silmukkaa puikoille 6 ja lisäsin vain oikealla puolella oikeanpuoleisessa reunassa silmukan. Vasen reuna pysyi siten suorana. Jos olisi ollut toiset 200g lankaa, olisin ryhtynyt kaventamaan. Näin olisi tullut laadittua jo todella mojovan kokoinen huivi.

Lahjuksia taasen

Talven ja kevään mittaan olen silloin tällöin edistynyt lahjasukkienkin kanssa. se tosin hupenee sitä mukaa, kun syntyy valmista. Tämä taas kaiketi johtuu siitä, etten viitsi neuloa sukkia huvikseni vaan nitkuttelen niitä sitä mukaan, kun on saaja tiedossa.

Talvella pääsimme juhlimaan naapurin valmistumista. Kotiväkensä antoi lahjavinkiksi sukat, jotka sitten nitkuttelin Sukka-Finlandian lomassa. Värit eivät lahjottavaa ajatellen olleet ihan tyypilliset, mutta nappasinkin työn alle lankoja, jotka toivottavasti toisivat mieleen loman ja uuden "mökin". Työn ohessa opiskellut kun on lomansa ansainnut.

Kevään ylioppilaista muistin kahta. Kotijumalattaremme (päiväkodin tädeistä tärkein) tytär haaveili aikoinaan eri ammateista, mutta kun ammuin haaveensa alas, päätyi hän lukioon. Jotta ahkeroijalla pysyisi jatkossakin pää kylmänä ja varpaat lämpiminä, kyhäsin Maija-langasta sukat.

Koristin nämä sukat kierrejoustimella. Sitä on sukan suussa, koko varren mitalta takana ja edessä (puikoilla 2-3) kahden kierteen verran reunoissa. Tulipa sanottua hankalasti...

Kierrejoustin on joka tapauksessa pintaneule, joka kannattaa muistaa. Kun silmukkaluku on jaollinen kolmella, se onnistuu sutjakkaimmin ja siitä tulee siisteimmän näköinen. Tässä Kodin Kuvalehden sivuilta napattu ohje pyöröneuleena tehtävään:

1. krs: Neulo 1 s nurin, 2 s oikein. Toista koko kerros samoin.

2. krs: Neulo 1 s nurin, siirrä 1 s neulomatta suoraan puikolta toiselle. Neulo seuraava silmukka oikein ensin etureunasta ja sitten takareunasta. Vedä nostettu silmukka kahden edellisen silmukan yli. Toista koko kerros näin. 

Toiselle lakitetulle vein perussukat. Matemaattisestikin lahjakkaan nuoren kohdalla leikin raidoilla ja suosikillani 3 oikein, 1 nurin -joustimella. Langat ovat muinaista Seitsemää veljestä, jota löytyi viime jouluna Kummitädiltäni saamasta taikakeosta, joka taasen nippa nappa mahtui 50 litran muovilaatikkoon.

Sittenkin huivi-ihmisiä?

Syyskuussa 2017 poikkesin Lankaputiikki Silmukassa jokalauantaisessa neuletapaamisessa. Siellä oli paitsi ihana huivi työn alla niin myös kaupan erityisen herkullisia mohairlankoja. Suoraan Pariisista.

Niinpä minä, huiveja kaihtava ihminen, tein todellisen heräteoston. Ei muuten, mutta kun oli ihan PAKKO saada samanlainen huivi.

Horai-huivin ohje löytyy Ravelrystä. Omani on noin 25 silmukkaa kapeampi ja vastaavasti kohtuullisen pitkä. Koska puikot olivat paksut, eivät sormeni kestäneet kovin pitkää neulontaurakkaa kerralla. Venyipä siten tuo neulontaurakkakin.

Pehmeää, möyheää, ihanaa leikkiä käytännössä vain oikeilla silmukoilla!

Mallikerta on neljän kerroksen korkuinen ja jaollinen neljällä silmukalla:
1.kerros: *kolmen silmukan läpi yksi silmukka, langankierto ja toinen silmukka oikein => kolme uutta silmukkaa, yksi silmukka oikein* - toista
2.kerros: kaikki silmukat oikein
3.kerros: *yksi silmukka oikein, kolmen silmukan läpi yksi silmukka, langankierto ja toinen silmukka oikein => kolme uutta silmukkaa* -toista. Menevät näin ollen ikään kuin lomittain nämä kukat
4.kerros: kaikki silmukat oikein

Huiviohjeen tausta ei valitettavasti ole mitenkään iloinen: Kun maa järisi 2011 Japanissa, syntyi mm. huiviohje, jonka tuotoilla suunnittelija halusi osaltaan auttaa jälleenrakennuksessa. Myöhästyin tästä "kolehdista" pahasti, mutta sain sentään huivin aikaiseksi.

Pipojakin välillä

Sukkasulkeisten väliin pyöräytin pari pannumyssyä, joita pipoiksikin kutsutaan. Molemmissa malli oli sama: 5-koon puikot, 74 silmukkaa ja tekemään. Alkuun 3oikein, 3nurin-joustinta, muutoin sileää. Latvakavennukset tein kuudessa kohdassa kaventaen joka kerroksella.

Langoissa pääsin nautiskelemaan neidin koulussa värjäämästä villasta. Aronialla värjätyn villan kaveriksi iskin jämälaatikosta  Austermannin kid silk -mohairia. Tuo aronian tuoma väritys oli niin mielenkiintoinen, etten loppu kerää hävitäkään ihan äkkiä.

Kuopus halusi vaaleanharmaan pipon. Kummitädiltä jouluna saamastani aarrekeosta löytyi perusväri (ei aavistustakaan, mistä langasta on kyse), jonka kaveriksi Snurren hyllystä valitsin Sandness Garnin alpakkalankaa.

Kun Sukka-Finlandia päättyi, oli aika aloittaa niin palkintoneule kuin tilaustyökin. Ystäväni tilasi jo syksyllä uuden pipon kadonneen tilalle. Hänen taloussuklaan ruskea lanka on 100% merinoa, jota on lievästä "lohkeilusta" huolimatta kiva neuloa. Mallina on "Odessa hat", johon olen törmännyt aiemminkin ja joka näkyy olevan Ravelryssä ilmainen ohje. Kannattaa kurkistaa linkki, sillä tästä nyt tehdystä piposta malli ei erotu niin hyvin. Ja nyt tein lisäykset eri kohdassa kuin ohjeessa.

Mun van Gogh

Neljättä Laine-lehteä odotellessamme meitä viriteltiin tunnelmaan jo Jonna Hietalan ihanalla Mon Monet -neuleen ohjeella, joka tuli hankittavaksi Ravelrystä pari viikkoa ennen lehden ilmestymistä. Ja kyllä, kaunis perusneule, joka laaditaan leuasta lantioon -mallilla. Mutta kun muuttelin sitä ja tätä ja vielä tuotakin kohtaa, alkoi MonMonet vaikuttaa enemmän omalta säätelyltäni.Värien dramaattinenkin vaihtelu taas toi mieleeni suosikki taiteilijani van Goghin.

Koska pyrin harventamaan liki itsestään paisuvia lankavarastojani (harmikseni myös muistan, kuinka paljon ja missä niitä jemmoja on), päätin hyödyntää muinoin jostakin ale-laarista pelastamani Noron Silk garden lite -lankakasan. Koska sitä oli vain 250g, hain Wetterhoffilta Langin Donegalia jatkoksi. Lisäksi ujutin kätköistäni sekaan 25g Rowanin ohutta tweed-lankaa.

No, ohjeen mukaan tarvittiin puikot kokoa 5. Lankojeni ja käsialani mukaan päädyin kuitenkin 4-koon kepakoihin. Lopullinen teos on päällä niin, että nurjat kerrokset ovat oikea puoli. Oman raidoitukseni (4 kerrosta Noroa, 2 kerrosta yksiväristä harmaata) tein koko ajan niin, että neuleen voisi pitää päällä kuinka päin vain. Työn alussa kyselin lähipiirinkin mielipidettä oikeasta puolesta. Tämä neuvoa antava kansanäänestys oli luvuin 6-0 sitä mieltä, että sileä oikea on neuleen oikea puoli. Sittemmin ainakin yksi on jo livennyt kannastaan.

Nuttu nurin, onni oikein,sanoo sananlaskukin. Nurja puoli päälle siis!

Koska puikkokoko oli ohjeeseen nähden erilainen, vekslailin myös silmukoita. Lisäsin helmaosaan pari kertaa 4s/kerros, jotta saisin paremmin laskeutuvuutta ja väljyyttä ruumiini haastavimmalle kohdalle.

Tällä systeemillä taidan neuloa toistekin nutun itselleni.